Haaveilua

Sää ei ainakaan juuri tällä sekunnilla joulumieltä ylennä (tuulta, vettä, räntää ja angstinharmaita pilviä), muuten kuin kannustamalla sytyttelemään lamppuja ja kynttilöitä ja melkein mitä tahansa, että tulisi valoisampi olo. Onneksi omat ja pikkukirppujen menot vaativat sellaista turbobuustailua ympäri pääkaupunkiseutua, että sähkölasku ei nousse kauhean paljon normaalia suuremmaksi.  

Riimikirpun haaveissa siintää kuva, jossa kirppu istuskelisi saunan lauteilla päivät pitkät, kävisi välillä siemaisemassa mukillisen vettä, ja vaan mietiskelisi maailman menoa. Sillä aikaa lapset leikkisivät sulassa sovussa, koti tuulettaisi itse itsensä ja ruokaakin ilmaantuisi pöydänkulmalle. Kun siihen vielä lisättäisiin itse itsensä maksavat laskut, niin oi, olisipa se hauska hetki... taitaa kirppua laiskottaa, vaikka paljon olisi mukavaakin ja jouluista puuhaa tiedossa.

Riemukasta ahkerointia kullekin säädylle toivottaen,

tuotteliaan joutilas Riimis

Jouluun valmistautumisen valmistautumista

Kirppujen kodissa ollaan vasta valmistautumassa jouluvalmistelujen aloittamiseen, kun hyvin ja perusteellisesti ja pitkään mietitty, on kuulema puoliksi tehty. Vaan kissat eivät ihan kaikkea jaksa ymmärtää. Erityisesti Albert osaa oikein huokua hiljaista paheksuntaa. Nelli puolestaan on innoissaan kaikesta liikkuvasta, jopa ikävästä imurista.

Jouluvalmisteluja

Meni kissa ihan myttyyn,

sitä taitaa ottaa pyttyyn.

Äiti huitoo imurilla,

isä leikkii poimurilla,

ja lapset joulua laulavat

-TODELLA KOVALLA ÄÄNELLÄ!

Tsemppiä kaikille kaikenlaisiin valmisteluihin!

t. Riimis

Joululoruja

Viimeinkin riimikirppu ystävineen sai rutistettua kasaan jouluisia loruja ja kuvia. On niitä jo odotettukin. Muutama loruista on aika perinteisen rauhallinen, mutta suurin osa taitaa olla hieman hassua hurjastelua ja malttamatonta joulunodotusta. 

Sen verran on kirpulla pikkuiset aivot, että muistikapasiteetti ei riitä ihan kaikkeen, mutta uusissa joululoruissa seikkailevat ainakin Hiski- ja Herttatonttu, joulupuuro, eläimiä poroista pikkulintuihin, karkkikeppi ja joulukuusi lahjoja unohtamatta.

Kuvat ovat sielukkaita, värikkäitä ja kaikin tavoin ihania. Erityistä yhteyttä riimikirppu tuntee hapsottavaan joulukuuseen ja punatulkuun. Joulukuusen katse ilmentää täysin kirpun mielentilaa, muutenhan kirpun olemus on tulkkumaisesti mukavan pyöreä (lapsetkin ovat jo oppineet käyttämään tuota sanaparia monen, monen muun vulgäärimman ilmaisun sijaan. Hyvä, hyvä pikkuiset, eiköhän joulupukki käväise meilläkin aattoiltana!). Pipo pitäisi vielä jostakin löytää.

Tässä pari, ainakin hetkeksi rannalle jääneistä, loruista päiväänne piristämään (tai siis niiden tarkoitus olisi piristää päivää. Jos niin ei käy, niin pahoittelut):

 

Lyhty

Lyhtyjen laulu toivoa antaa,

pimeän peittää,

valoa kantaa.

Joulu on ilon juhla.

***
 

Lahjalista

 

Tahdon supervoimat, viitan,

pitkät kalsarit.

Tahdon kaveriksi Riitan

ja Riitan hamsterit!

Iloista, rauhallista ja kaikin tavoin mukavaa joulunodotusta toivotellen,

tonttuileva Riimis

 

Vuoden ensimmäiset pikkujoulut

Vuoden ensimmäiset pikkujoulut alkavat aivan kohta! Pienimmällä kirpulla oli jo lokakuussa baletin joulunäytös, mutta sitä ei lasketa. Se oli iloista korkeakulttuuria ilman tonttuja, joita varmasti tulemme näkemään tämän illan juhlissa. Korkeakulttuuria kuitenkaan unohtamatta, sillä ainakin 10-vuotiaiden tekemiä runoja on tiedossa. Ja runoja riimis kuuntelee suurella hartaudella.

Ainoa synkkä puoli on, että poikien perheiden pitää viedä mukanaan jotakin suolaista...riimikirppu osaa paistaa kalapuikkoja niin uunissa kuin pannulla, mutta ei kai sellaisia koulun hippaloihin oikein voi viedä. Kinkkua ei enää ehdi paistaa, vaikka kirppu juuri muisti senkin kuuluvan sarjaan: "kutakuinkin syömäkelpoisia kirpun kokkauksia". Vaan saisikohan lähikaupan lanttulaatikko houkuteltua hymyn keskikirpun kasvoille?

Lanttu laatikossa lämpenee

illan pimetessä.

Juhlan aika lähenee,

ja ilo ihmisessä.

Mukavia pikkujouluja toivotellen,

Riimikirppunen

PAKKANEN

Riimikirpulla on ollut runojalat jonkin verran rusetilla. Tai oikeastaan täysin umpisolmussa. Vaan mitäs tuosta, solmuthan ovat kuin tillinvarret elämän keitinliemessä. (Huh, kirpun olisi tosiaan syytä jättää filosofoinnit filosofeille ja kreikkalaisille patsaille. )

Muillakin lähikirpuilla on viikko lähtenyt hiukan hidastellen käyntiin, mutta mukavaahan tällainen pikku pakkanen on. Ulkona näyttää jo huomattavasti valoisammalta.

KERTTU KIRPPU

Kerttu-kirppu kiukustui,

kun jäiseen lehteen liukastui.

Hetken helli harmistustaan,

mätki, potki varustustaan.

Huusi sitten kirppu: "Muistin!"
"Jäälle tarvitaankin luistin."

PAKKANEN

Kävi pakkanen yöllä siivoamassa.

Lehdet, korret kuorruttamassa.

Jätti jälkeensä pitsisen hunnun

ja jäisen, kirkkaan talven tunnun.

Muulituuli?

Aikainen herätys tuli taas kerran yllätyksenä leppoisan sunnuntain jälkeen. Onneksi oli tyynyn alle jäänyt muutama halikuponki, joita pikkukirput olivat intoutuneet tehtailemaan edellisenä iltana. Käytin yhden, ja halasin sängynpäässä lojuvaa kissaa. Siitä kuului kiintoisa "mjaaurrh"-ääni ja ymmärsin hetken kuluttua kietoneeni uniset raajani suoraan eläimen haukottelevaan kitaan. Lasten halaaminen sujui hyvin, eikä hampaanjälkirivistö kasvanut liian suureksi.

Tässä päivän tsemppirunoelma:

Harmaalta, harmaalta taivaalla näyttää.

Tänään täytyy aivoja käyttää,

jotta löytyisi hyvä tuuli,

pysyisi poissa kiukkuinen muuli.

Ainakin ympäristö olisi onnellinen, jos Riimikirppuun ei iskisi muulituuli... Ja miksi iskisi, harmaahan on hellä ja lämmin väri.

Villasukkaterveisin,

Riimikirppu

MUSTIKKANOITA JA KUMPPANIT LISTAYKKÖSENÄ

Riimikirppu tuhisee riemusta, kun kaverit ovat kivunneet yhden mukavan kirjakerhon top 10 -listan ykköspaikalle. 

Mustikkanoita on mennyt hämmästyksestä sanattomaksi, eikä osaa kommentoida tapahtunutta, muuten kuin hymyilemällä ujosti. Kanttarelli huhuilee taustalla, että lista muuttuu koko ajan, mutta väliäkö tuolla. Ainakin hetken metsäretkeläiset ovat olleet ykkösiä. 

Mustikkanoidalta vielä terveiset, että niin tervetullut, kuin pieni pakkanen onkin, niin se on saanut Mustiksen siirtymään talveksi sisätiloihin pomppimaan paljaine varpaineen. Ja tietysti taas onnesta hupsuna.

Riimikirppu arvelee, että mustikkanoita on kyllä ihan pysyvästi hupsu, tai sitten sillä on aina jokin syy olla onnellinen.

Lauantaisiivous

Yllättäen iskenyt inspiraatio keskeytti riimikirpun lauantaisiivouksen, joka oli juuri melkein alkamassa. Lapsille oli jaettu tehtävät ja kirppu itse oli tankannut itsensä täyteen pitsaa ja epäterveellistä kolajuomaa. Energiataso alkoi siis olla kuta kuinkin kohdallaan, ja imurikin oli haettu lähtökuoppiin olohuoneen laidalle.

Vaan, minkäs teet. Kun muusat jakavat lahjojaan, niin eihän niitä voi torjua siivouksen varjolla...

Sukka löytyi sohvan alta,

purkka, pompom lattialta.

Kävipäs nyt hyvä tuuri!

Vaan, 

kuin glaseerattu punajuuri,

          hehkuu äiti,

                                              siellä sohvan alla,

                             ja oikoo selkää rutinalla,

               ja, niin luulen ma:

silkasta ilosta silmänsä sulkee,

kun riemun huuto huuliltaan 

tuvan seiniltä korviini kulkee.

...kukaan ei ole kirpulle kertonut, että inspiraatio voi tuottaa kovin eri asteisia taidepläjäyksiä. Mutta, väliäkö tuolla, taas on mieli yhtä runoa kevyempi, ja kirpulla hyvä olo.

Siivousterveisin,

Riimis

Harmaa torstai -viiksekäs riimikirppu?

Riimikirppu vietti harmaata torstaita ja haaveili muuttavansa naapurin tädin raidalliseen villasukkaan. Siellä olisi lämmintä ja mukavaa, eikä tarvitsisi ymmärtää mistään mitään.

Nelli ja Albert, riimikirpun karvaiset kissakaverit taisivat olla ajatuksissaan samoilla linjoilla. Nelli oli majoittunut puhtaan pyykin koriin, joka oli täynnä puhdasta pyykkiä, ja Albert oli sulloutunut supertuuheine olemuksineen kaikkineen pienen pieneen pahvilaatikkoon. Viikset vain näkyivät.

Kirpulle tuli mieleen, että viiksistä voisi olla iloa talven pitkinä kuukausina. Ei kai niiden kasvattaminen kovin vaikeaa voisi olla?

Ja kun saisi kasvatettua oikein pitkät haituvat, niin niihin voisi tarpeen tullen kääriytyä. Esimerkiksi silloin, kun on lähtenyt kiireellä kirpunpoikien vanhempainiltaan ja huomaa edustavansa perhettä tiukassa, vanhuuttaan reikiintyneessä t-paidassa, jonka pinkkiä puuvillaa koristaa sininen, isosilmäinen pääjalkainen. (Onneksi kukaan ei nähnyt sitä ulkona, kun oli pimeää ja takki tiukasti kiinni. Koululla kirppu onnistui löytämään luokasta suuren viherkasvin, jonka varjossa oli hyvä kuunnella muiden mukavaa jutustelua.)

Niin, syksyisessä hämärässä saattaa olla hyviäkin puolia. Niitä ei riimikirppu vaan aina huomaa. Varsinkaan, kun silmät meinaavat mennä väkisinkin kiinni yleensä, heti kun aurinko laskee. Ja silmien avaaminen vasta onkin vaikeaa, vaikka ne ovatkin kirppujen tapaan kovin pienet, ja lyhytripsiset. Kirpun veljellä on hurjan pitkät ja suloiset räpsyripset. Grr. Mihin miehet sellaisia tarvitsevat? Niillä on ne viiksetkin!

Huomaavaista viikonloppua toivotellen, ja vain vienosti haukotellen,

teidän,

Riimikirppu

Arvonnan palkinto- metsäretki lorupussi!

MUSTIKKANOITA

Mullin mallin mustikoita

poimii pikkuinen mustikkanoita.

Varpujen seassa, paljain varpain,

onnesta hupsuna, sinisin hampain.

J.Pikkukettu