Aiemmat jutut

maanantai 25. marraskuuta 2013

"Vähänkö mua ärsyttää..." lallati lallati laa....

Ja jälleen kerran paistaa aurinko!

" Mä oon tosi kolee häiskä,
sanoo mulle aina äiskä.
Ettan, uno, ykkönen,
mamman oma yökkönen..."

Tietysti vaihdan sanojen äiskä ja häiskä paikkaa, kun kyseessä olen minä itse. :) Mamman paikalle en ole vielä keksinyt mitään.

Joko on niin, että auringonvalo saa minunkinlaiseni mönkijät aktivoitumaan tai sitten syksyn heräteostos alehyllyltä, kirkasvalolamppu, on ohjekirjasensa mukaisesti "saattanut aiheuttaa maanisia oireita tietyntyyppisissä henkilöissä". Tai sitten se on noiden kahden yhdistelmä.

Oli niin tai näin, niin olen ilman mitään muuta syytä ärsyttävän iloinen. Jopa siinä määrin, että lasteni lisäksi ärsytän jopa itseäni. :) 

Tähän väliin sekalainen toimintoraportti, jossa harjoittelen linkittämistä sinne sun tänne.

Kävin viime viikolla Espoon kaupunginteatterissa katsomassa Esitystalous 2 -näytelmää. Edellisestä kulttuuritujauksesta oli jo jonkin aikaa, niin oli mentävä. Niin, ja olin ostanut liput jo kauan sitten, kun yhden pikkukirpun luokka niitä myi. Tänä vuonna ei ollut sukkavaihtoehtoa. Arvioida en osaa, mutta katsomo oli ihan täynnä ja hauskaa tuntui olevan. Hihittelin itsekin, vaikka ennalta Espoo näytelmän aiheena ei ollut hurjasti innostanutkaan.

Hauskaa oli myös, kun lopputungoksessa hikoillessani yksi kanssatungetsijoista huomasi hienon laukkuni:
(Linkki menee kaupan sivuille. Ei teidän tarvitse sitä painaa, laitan kuvan tuohon alle).

- Kiva laukku, vähän samaa tyyliä, kuin yhden kirjailijan teksteissä..., se joku sanoi ja hymyili ystävällisesti.

- Kiitti, minä vastasin ja hymyilin myös hiukan. Sitten pahin tungos katosi ja tiemme erosivat. 


Uuuuuu....KIRJAILIJA? Tarkoittiko se MINUA? <3 <3 <3 Voi, kun suloista.

Hetkinen, ei tainnut tarkoittaa ...enhän minä ole kirjailija. :(

Ja kovin moni ei todellakaan luultavasti ole lukenut kirjaani, jonka olen kirjoittanut, vaikka en kirjailija olekaan.

Voi ei, voi ei, voi ei! Olen tietämättäni plagioinut jonkun hienon ja tunnetun kirjailijan tekstejä?! 

Miten minä olen siinä onnistunut? Minulla ei ole edes valokuvamuistia ja kirjastossakaan en ole pitkään aikaan käynyt. (Ensin lähikirjasto oli ikuisuuden, 3kk, remontissa, ja nyt on mennyt hetki, 3kk, sen ymmärtämiseen, että se ei enää ole remontissa.)

Nyt alkoi masentaa. En jaksa innostua edes siitä, että useat oikeat kirjailijat ovat kai taipuvaisia jonkinasteiseen maanisdepressiiviyyteen. 

Menen mököttämään aurinkolamppuni luokse. Oikea aurinko paistaa just nyt väärään huoneeseen.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Iik, ihan mahdottomat joulukortit

Toistan, iik!

Yritin kovasti saada aikaan 24 jouluista runoa, lorua, lyhyttä lorumaista mietelmää tai edes jotain, mutta ei. Viimeisen tilannekatsauksen mukaan lyhyehköjä joulujuttuja on nyt kasassa noin 10...ja nekin vasta raakapuristettuja versioita.

Eli tänäkään vuonna emme saaneet kasaan joulukalenterin vertaa lorukortteja. Huokaus.

Niin paljon kuin joulusta pidänkin, niin aiheena joulu on jollakin tapaa lamaannuttava. On olemassa niin paljon ihania joululauluja ja lausumia ja kaikkea, että tuntuu tosi vaikealta tyrkätä sinne väleihin omia kyhäelmiä. 

Esimerkki: 
Yritän virittäytyä joulutunnelmaan. Aivosolut tekevät työtä käskettyä ja päässä kumajaa enkeli taivaan höystettynä tiptap tiptap taustaäänillä. Hieman savuinen tuoksu alkaa leijua ilmassa ja hämärä tiivistyy. 

Räsähdys. 

Hämärä tiivistyy entisestään, kun jostakin ilmestynyt sulkapallomaila osuu olohuoneen lamppuun. Kissat juoksevat sähisten piiloon ja palohälytin alkaa soida. Riisikattilasta tuprahtelee savua ja esikoinen tulee tiedottamaan, että synkretismi on ihan turha juttu. Palohälytin sammuu rikkalapion avulla, kun jakkaraa ei heti löydy. 

Nuorimmaisen kännykkä viheltää sekunnin välein ilmoittaen tulevista viesteistä. - Täh, mikä ihmeen synkretismi? havahdun. 

Keskimmäinen tulee kotiin  kolmen kaverinsa kanssa ja alkaa pelata wiitä, jonka ääni on niin kovalla, että pojat joutuvat huutamaan pystyäkseen kommunikoimaan keskenään. Unohdan, mitä olin tekemässä. Ai niin, joulurauhaa, tonttuja ja muuta sellaista... 

Nyökyttelen mahdollisimman vakuuttavan näköisenä synkretisminvihaajalle, totta kai muistan kaikki toisen asteen yhtälön laskukaavat! Joo, viidennen asteen myös! Joo, totta kai osaan piirtää kuvan! (Haloo? Kuva viidennen asteen yhtälöstä? Siis miten?). 

Muistivihkoni peittyy paperinipun alle ja puolisoni ääni viekoittelee minua oikolukemaan lyhyen tekstin. 48 sivua ja olisi vähän kiire, kun toimistolla odottavat, ja se menee kiinni puolen tunnin päästä. - Olisi myös kiva, jos osaisit kääntää tämän yhden kivan kiinankielisen virren ruotsiksi. Hali. Pusi. Mä meen nyt. Ovi pamahtaa kiinni. 

(Ruotsiksi??? Viimeksi käytin ruotsia ylioppilaskokeissa noin 20 v sitten.) - Hetkinen, enhän mä osaa lukea kiinalaisia merkkejä! 

Joku ujuttaa syliini huovutettua reikäneuletta...eikun sehän onkin yhden onnettoman kaulaliinan alku. 1,5 cm ja risat. - Ei kiirettä äiti, kässää on huomenna vasta tokalla tunnilla. Sen tarttee olla valmis vasta tunnin lopussa. Kiva, kello on vasta puoli tuntia ohi nukkumaanmenoajan. Mutta, miten opettaa neulomista vasenkätiselle, jos itse osaa oikeakätisesti vain, oikein, oikein, oikein....pitäisi mennä käymään facebookissakin.

Niin, pääsyy saamattomuuteeni on siis se, että kaikki joulusanat on jo käytetty. Tähti, tonttu, joulupukki, poro, mämmi...ei ei mämmi, puuro, joulukuusi, joulurauha, kynttilä ja niin edelleen. Jos joku haluaisi lahjoittaa pari vokaalia konsonantteineen, niin olisin kiitollinen. Omat yritykset lähestyvät joskus suoranaista surkeutta. Joulusimppu -runo ei ole enää edes muistivihkon sivulla. Joulurotta on päässyt kortiksi asti. Luumukeiton joulusonaatti jäi ajatuksen asteelle, mutta himmelit hukassa on jo hiontavaiheessa... 

Pahoin kyllä pelkään, että Lillerii ja monet muut taitavat toivoa, että himmeli pysyy hukassa, eikä päädy lähi-, tai minään muunakaan, aikana kuvaa odottavien lorujen jonoon. :) 

Vaan jonakin vuonna minä saan kasaan ne kaikki 24 runoelmaa ja vielä yhden kiellon päälle! (Sen himmelijutun!)







maanantai 18. marraskuuta 2013

Bongaa broileri!

Aurinko paistaa!

Ihanaa katsella ikkunasta ulos, kun siellä on niin valoisaa. Melkein teki mieli mennä viemään roskia, että olisi ihan työteliäskin syy kävistä haukkaamassa pakkasen raikastamaa ilmaa. Vaan sisällä ollaan. Pitäisi ehtiä tehdä vaikka mitä tärkeitä juttuja, joista ei juuri nyt tule yhtäkään mieleen, ennen iltapäivän harrastusrientoja.

Ilmeisesti kaikki keskittymiskykysysteemit ovat nyt niin auringon ja valon pauloissa, että pitää turvautua jo olemassaoleviin teksteihin. :)

Tässä terveystietoa varsinkin yhdelle flunssan kourissa tuhisevalle pikkukirpulle:

Tt
Tietoisku tulee tässä:
tomaatti on terveysässä!
Vitamiinit A ja C 
tomaatissa lymyilee.


Tässä toiveuusinta, joka alkaa tunkea tekijältä jo korvistakin ulos:


Bb
Bongaa broileri,
täältä tulee turisti.
huusi banaani,
kun bussilla huristi.





Ja tässä vielä sananen lämpimästä pukeutumisesta:

Pp
Puolukkaporukka polkan tahtiin
aikoo lähteä alpakkajahtiin.
Talven yli säilyy kyllä, 
villahousut kun on yllä.


Erittäin hyvää, mukavaa ja rauhallista viikkoa kaikille.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Huominen taisi siirtyä useamman kerran päivällä eteenpäin

Hei,

Vuosi meni aika nopeasti miettiessä, että mitäköhän sitä huomenna kirjoittaisi... Edellinen postaus taitaa olla aika jouluinen ja vuosimallia 2012, joten ehdin juuri ajoissa. Nythän on vasta marraskuu! Vuosikin vasta 2013. En huomioi lainkaan lasten joulukalenterikekoa, joka uhkaa vyöryä näppäimistön päälle, sillä jouluun on reilusti yli 24 päivää. Keskityn ihan muuhun.

On Riimikirpun väki sentään jotakin tehnyt pitkän hiljaisuuden aikana. Koko joukko ja paljon niin vapaaehtoisia kuin ei-ihan-niin-vapaaehtoisia apulaisia osallistui Helsingin kirjamessuille 24.10.-27.10.2013. Aluksi tapahtuma suorastaan kammotti, kun sekä allekirjoittanut, että LilleRii ovat molemmat sellaisia kannonkolossa tai muussa hämärässä ja rauhallisessa paikassa viihtyviä henkilöitä. 

Vaan messut yllättivät! Osastollamme kävi hurjasti ihmisiä, monet jopa ostivat lorupusseja kortteineen, hernepusseja ja kirjojakin. Lisäksi kaikki ohikulkijat ja ihmettelijät tuntuivat olevan hyvällä tuulella ja hymy oli herkässä. Tosin, kuka voisi olla hymyilemättä nähdessään näin kauniin naaman?


Kiitos Tiina P:lle, joka loi ohjeista (söpö, karvainen ja halattava, ei pelottava) ihanan otuksen. Halinen on kyllä huippu! Laji lienee halipöllö. :)