Aikainen herätys tuli taas kerran yllätyksenä leppoisan sunnuntain jälkeen. Onneksi oli tyynyn alle jäänyt muutama halikuponki, joita pikkukirput olivat intoutuneet tehtailemaan edellisenä iltana. Käytin yhden, ja halasin sängynpäässä lojuvaa kissaa. Siitä kuului kiintoisa "mjaaurrh"-ääni ja ymmärsin hetken kuluttua kietoneeni uniset raajani suoraan eläimen haukottelevaan kitaan. Lasten halaaminen sujui hyvin, eikä hampaanjälkirivistö kasvanut liian suureksi.
Tässä päivän tsemppirunoelma:
Harmaalta, harmaalta taivaalla näyttää.
Tänään täytyy aivoja käyttää,
jotta löytyisi hyvä tuuli,
pysyisi poissa kiukkuinen muuli.
Ainakin ympäristö olisi onnellinen, jos Riimikirppuun ei iskisi muulituuli... Ja miksi iskisi, harmaahan on hellä ja lämmin väri.
Villasukkaterveisin,
Riimikirppu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi tässä: