Keskitien kulkijakurmitsa?

Heräsin maaliskuun 1. päivän aamuna klo 4.55 siihen, että jokin lauloi yön pimeydessä. Olin varma, että se on jonkun kännykkä, joka elää omalla aikavyöhykkeellään, mutta ei. Lintu sen täytyi olla, koska a) ääni tuli ulkoa ja b) kissat istuivat sulassa sovussa ikkunalaudalla katselemassa toiveikkaasti läheisen vaahteran latvaa.

Olen kuullut yölaulajista, mutta oikeastiko linnut laulavat pimeänkin aikaan? Myönnän, olen umpibetoninen kaupunkilainen, enkä tiedä luonnonihmeistä juuri mitään.

Ensin herätys ärsytti, mutta sitten välähti: KEVÄT!!! <3 Ihanaa, ihanaa! Valoa, lämpöä ja toivottavasti innostusta myös.

Kirjoittaminen on näet ollut hieman hyydyksissä, vaikka muuta puuhaa ei aivan järkyttävän paljon olekaan ollut. Tai siis ainahan sitä jotakin, mutta mihinkään äärimmäisen järkevään ja viisaaseen puuhaan en oikein ole viimeaikoina tarttunut.

Vaan ehkä on, niin kuin lukiolaisen vanhempainillassa varoiteltiin, että "ei ole hyvä ottaa kymmeniä ylimääräisiä kursseja, kun sitten uupuu. Ei myöskään pitäisi ottaa liian iisisti vain minimimäärää tunteja ja ripotella nekin sitten harvakseltaan neljälle vuodelle." Jälkimmäisessä tapauksessa on yleensä kai käynyt niin, että tekemistä on niin vähän, että sen vähänkin tekeminen on ollut ylivoimaisen vaikeaa.

Niin, kyllä joo. En tosiaankaan toimi sulavasti, jos taakka taittaa raajat lyttyyn. Ja jos on vaan pikkupuuhaa, niin senhän ehtii aina huomenna. Mutta kun sitä tekemistä tuntuu aina olevan liikaa tai liian vähän...

Joskus suorastaan inhoan kultaista keskitietä. Ruoka-aineita tulisi nauttia kohtuudella kaikkea, liikuntaakin pitäisi harrastaa sillain sopivasti, hymyilläkin voisi nätisti eikä hampaat irvessä. Kultahiput kaikkoavat tieltäni kuin olisin teflonpinnoitettu vaskooli ilman pohjaa ja tielläkin yleensä kävelen melkein ojan puolella, että hiukan arvaamattomampikaan kuski ei minuun osuisi.

Pöh. Kymmeniä vuosia sitten pitkänlaisen matematiikan lukeneena luulen, että seuraavalla tavalla minäkin osun teoreettiselle keskitielle: Ensin olen tai teen liikaa jotakin ja sitten olen tai teen liian vähän jotakin. Silloin keskiarvoksi tulee sopivasti jotakin! :)

No jaa, pääasia, että kevät tulee ja valo. Minä ja Nelli aiomme ottaa vielä hetken liian iisisti, ennen kuin kevätinnostus iskee. Toivottavasti se tosiaan iskee. (Tuo sininen ja karvainen on siis allekirjoittaneen keskivartalo virttyneessä villatakissa).

Lopuksi K-loru. K niin kuin kevät tai k niinkuin lintu, joka lauloi kevätyössä, vaikka tuskin oli kurmitsa. Ainakaan sellainen keskitien kulkijakurmitsa.

K

Kuuta kaunista katselivat

Kettunen ja kurpitsa.

Sillankaiteella istuivat,

lauloi metsässä kurmitsa.