Eduhumua

Tässä vielä tunnelmia ennen Educa -messuja, niiden aikana ja jälkeen. Oli ihastuttavaa tavata paljon iloisia ja innostuneita ihmisiä niin pääkaupunkiseudulta kuin kauempaakin!

1. Tuli niin kiire saada uudet lorut valmiiksi, että jouduin turvautuman karvaiseen haamukirjoittajaan. 

Ainakin tavut ja loppusoinnut toimivat, kun ei käytä turhan montaa eri kirjainta...

Olisikohan C -kirjain kirjallisuuden uusi musta? :)

2. Mielikuvaharjoittelu on tärkeä osa suoriutumista. 

Erittäin tärkeä. 

Ja aikaa siihen täytyy varata vähintään kaksi kertaa se aika, mitä itse suoritukseen kuluisi. Tässä tapauksessa, hetkinen... 2 päivää kerrotaan kahdella... = 4 päivää lepoa ja rauhallista mietiskelyä.

 3. Messuaamu! Hereillä ollaan! 

Silmät aukeavat varmasti pirteässä pakkasessa. 

Toivottavasti...

Oi, villainen makuupussi olisi niin ihana. Sen voisi laittaa pyykkinarulle roikkumaan, hypätä itse sinne sisään nuokkumaan ja seurata messuhulinaa lämpimässä ja turvaisassa pesässä.

3. Ta Daa. Silmät on auki. 

Ihmisiä oli liikkeellä paljon, paljon enemmän, kuin osasimme odottaa, mutta pari hengähdystaukoakin oli. Tässä Halinen harjoittelee uutisankkuriksi ryhtymistä. (Todella viisas urahaave pöllöltä, joka ei juurikaan puhu, mutta halaa sitäkin suloisemmin). 

Mutta unelmia pitää olla, vaikka ne aluksi voisivatkin tuntua kovin mahdottomilta toteuttaa. 

4. Ohi on. 

Nyt on kevyt ja hyvä olo. 

Kiitos apujoukoille ja kaikille kävijöille!

Hyvä olo hymyn tuo

ja valon ystävälle.

Hyvä olo naurattaa

ja maistuu auringolle.

Educa 2014

Kirjamessuilla oli viime lokakuussa niin mukavaa, että siinä huumassa intouduin ilmoittamaan hurjan joukkomme Educa-messuillekin. Matkamessut olisivat tosin olleet aikaisemmin, mutta en äkkiseltään ehtinyt kehittää edes epämääräistä syytä, miksi sinne olisimme lähteneet. Mainostamaan matkoja lorumaahan?

Vaan nyt ahdistaa. Educa on täynnä viisaita ja auktoriteettisia ihmisiä. Opettajia ja kasvattajia. Entä jos meidän hieman hupsut lorumme ja ihanat kuvat eivät kiinnosta ketään? Mikä pahempaa, entä jos kiinnostavat? Tai suorastaan vihastuttavat...ja joku tulisi juttelemaankin.

Taidan murmuttaa hieman päättömästi, sillä juuri ihanien ihmisten vuoksi messuista innostuimme ja höpöttäminen on Educan kohdallakin se suurin haave. :)

Vaan eiköhän tämä messuangsti kohta muutu messuiloksi, kun aurinkokin taas paistaa ja maassa kimaltelee muutama lumikide.

MISSÄ ILO?

Ilo asuu apilassa,

poutapilven puolikkaassa,

villin tintin titityyssä,

ihan joka hymyn syyssä!

Siis tule meitä tapaamaan,

opemessuille EDUCAAN!

24.1.-25.1.2014

Messukeskus, osasto 6g129

Ihana ihmisenä

 

IHANA MINÄ?

Mietin, mietin, mietin kovin

maailmaan mä kuinka sovin.

Olenko, 

kuin kukka kaunis,

viisas pöllö,

villi kauris?

Riitänkö, jos olen minä?

Ihana ihmisenä.

Mieli ylös

Kaverit ja sukulaiset matkustelevat kuka Japanissa kuka Ranskassa tai Oulussa. Minä murjotan kotona. En kyllä oikein matkaihminen ole muutenkaan, mutta silti. Jotakin mielenkohennusta tähän joulun jälkeen tarvitsisi. Jopa lapset ovat päässeet viimein koulun hellään ja virikkeiseen huomaan. Aamu oli kyllä aika moniäänteinen, kun pojat olivat vastoin kaikkia aikomuksiani onnistuneet parina loma-aamuna venyttämään jalkeillenousua jopa kahteen ja tänään piti olla silmät auki jo ennen seitsemää.

Niin, ja lisäksi sitä pimeätä riittää. Olisi oivat fiilikset kirjoitella synkkiä ja ahdistavia tarinoita, mutta kun ei innosta.

Kivaa on, että ilmatieteen laitos harkitsee talven peruuttamisen peruuttamista ja perjantaina tänne eteläänkin tulee talvi! <3

Kivaa on myös, että sain leikattua kaikkien lasten hiukset melko mukavaan, kullekin mieleiseen, muotoon. Siellä täällä on jänniä tupsuja ja/tai kuoppia, mutta onneksi kaikilla on niin tuuheat hiuksistot, että ei niitä niin erota. Ainakaan, jos katsoja on tarpeeksi kaukana, tarpeeksi likinäköinen ja ottaa lasit pois.

Jospa lopullisen piristyksen ja jotakin uutta, vuoden lisäksi, toisi uusi ulkonäkö myös itselle? 

Tyttärellä on hurja kynsilakka-arsenaali, siitä uskaltaisin ehkä aloittaa. Sitten hiukset... ja jos alennusmyynneissä vielä kävisi vilkaisemassa jotakin valmiiksi virttynytttä, mutta uutta, villatakkia. Sellainen villainen makuupussukka ilman huppua ja pienillä jalkateräosilla varustettuna olisi kiva. Voin kuvitella muun perheen ilmeet, kun parin tunnin stailauksen jälkeen ilmestyisin paistamaan kalapuikkoja pussukassani, meikit ja hiukset oikein muodin mukaisina. Voisin tehdä vaikutuksen myös tulevassa urheiluseuran vanhempainillassa.

GLOBAALI GERBIILI

Geeliä päähäni laitan

ja karvat kasaksi taitan.

Olen oikea unelma,

globaali gerbiili Sanelma.

Uusi vuosi vasta alussa!

Flunssa on sitkeästi yrittänyt liuottaa kaikki aivosoluni yhdeksi pitkäksi ja tahmeaksi massaksi, joka tukkii kaiken. Niin nenän, runojalat kuin muutkin arjessa niin tuiki tarpeelliset osat. 

Hiiskatid fludssa. Oddeksi lapset däyttäisivät olevad kuddossa.

On kuitenkin mukava aloittaa ihan uusi vuosi. Vielä ehtii haaveilla ja suunnitella kaikenlaista, ihan älyttömiäkin asioita, ja osan (myös noista älyttömistä) asioista ehtii vielä hyvin toteuttaakin! 

Toivon, että vuosi 2014 olisi kaikilla oikein hyvä, onnellinen ja vielä jollakin tavalla iloisesti yllättäväkin!

Ilo mieltä kohottaa.

Kauas katoaa jo maa.

Terve teille Saturnus, Uranus ja Neptunus

sekä matkan huipennus,

uusi planeetta:

HUPSUTUS!