Tässä vielä tunnelmia ennen Educa -messuja, niiden aikana ja jälkeen. Oli ihastuttavaa tavata paljon iloisia ja innostuneita ihmisiä niin pääkaupunkiseudulta kuin kauempaakin!
1. Tuli niin kiire saada uudet lorut valmiiksi, että jouduin turvautuman karvaiseen haamukirjoittajaan.
Ainakin tavut ja loppusoinnut toimivat, kun ei käytä turhan montaa eri kirjainta...
Olisikohan C -kirjain kirjallisuuden uusi musta? :)
Erittäin tärkeä.
Ja aikaa siihen täytyy varata vähintään kaksi kertaa se aika, mitä itse suoritukseen kuluisi. Tässä tapauksessa, hetkinen... 2 päivää kerrotaan kahdella... = 4 päivää lepoa ja rauhallista mietiskelyä.
3. Messuaamu! Hereillä ollaan!
Silmät aukeavat varmasti pirteässä pakkasessa.
Toivottavasti...
Oi, villainen makuupussi olisi niin ihana. Sen voisi laittaa pyykkinarulle roikkumaan, hypätä itse sinne sisään nuokkumaan ja seurata messuhulinaa lämpimässä ja turvaisassa pesässä.
3. Ta Daa. Silmät on auki.
Ihmisiä oli liikkeellä paljon, paljon enemmän, kuin osasimme odottaa, mutta pari hengähdystaukoakin oli. Tässä Halinen harjoittelee uutisankkuriksi ryhtymistä. (Todella viisas urahaave pöllöltä, joka ei juurikaan puhu, mutta halaa sitäkin suloisemmin).
Mutta unelmia pitää olla, vaikka ne aluksi voisivatkin tuntua kovin mahdottomilta toteuttaa.
4. Ohi on.
Nyt on kevyt ja hyvä olo.
Kiitos apujoukoille ja kaikille kävijöille!
Hyvä olo hymyn tuo
ja valon ystävälle.
Hyvä olo naurattaa
ja
maistuu auringolle.