Ei todellakaan ollut tarkoitus viettää helteisen lisäksi hiljaista heinäkuuta, mutta mutta...nyt on jo elokuu!
Huh huh, aika rientää, mutta enpähän ole voinut nurista ainakaan auringon, valon tai lämmön puutteesta, sillä kuuma on ollut niin sisällä kun ulkonakin, ja meillä on päivärytmi siirtynyt yörytmiksi. Olen ennenkin miettinyt, että olisin saanut osan geeneistä suoraan joltakin pimeässä eläneeltä luolamieheltä (tai lepakolta) ja loput joltakin valoa rakastavalta kasvilta. Joskus taidan näyttääkin sellaiselta ituhässäkältä, joita kaupassakin myydään. :)
Vaan suonpa itselleni pehmeän laskun bloginkirjoitusmaailmaan ja annan kuvien puhua puolestaan.
Leppoisaa kesää!
1. Helteet iskivät. Albert ajatteli siirtyä postin avulla jäämeren rannalle. Harmikseen osui laatikkoon, joka oli jo saavuttanut määränpäänsä. Meidän olohuoneen lattian. Sisällä ollut kirjakasa on kuvan ulkopuolella, toisaalla olohuoneen lattialla.
2. Hellettä riittää. Tyhjän lattia-alueen raivaamiseen kului koko kesäkuu ja hieman heinäkuutakin. Niin, joskus tosielämä on dokumenttejakin hurjempaa. Meille ei tosiaankaan voisi kutsua edes siivoojaa, muuten kuin vuoden, parin varoitusajalla. :)
3. Nelli testaa uutta parvekesohvaa. Joskus 21 jälkeen illalla. Uusimmat asukit: Raisa ja Rudolf hengailevat taustalla. Ovat siis tyrnejä, joita piti ohjeen mukaan ottaa siis sekä lajiketta Raisa että lajiketta Rudolf, jos joskus haaveilisi marjoista. Minulla ei ole kasvitieteellisiä tavoitteita, mutta ajattelin, että jos ottaisin vain yhden, se olisi yksinäinen.
4. Albert testaa sohvaa. R&R sitkeästi taustalla.
Taisi olla heinäkuun ainoa hetken verran pilvinen päivä.
Niin, ja tyrnejä hankin iloksemme siksi, kun niiden hoito-ohjeena oli: "Ei vaadi erityisiä hoitotoimenpiteitä".
5. Täällä ollaan käyty lähes kaikkina vuorokauden aikoina. Havainto: mitä myöhäisempi ajankohta, sitä runsaammin musiikkia niin radiosta kuin livenäkin.
6. Ainoa varjopaikka päivällä on pöytä-aurinkovarjo -yhdistelmän alla. Viileämpää kuin sisällä, jossa jatkuvasti yli 30 astetta. ARGH!
7. Tytär sai lahjaksi Loomseja. Pieniä kuminauhoja (+ virkkuukoukun näköiset tikut ja näpräilyalustakin), joista voi oman kykynsä mukaan näprätä iloisia rannekoruja, sormuksia tai mitä keksiikään.
8. Minäkin innostuin kokeilemaan, olisiko juuri tämä minun talenttini.
Kyllä, kyllä! Sain aikaan noin rusinan kokoisen muodostelman. Lapset kerääntyivät neuvonpitoon ja lähettivät sitten nuorimmaisen antamaan positiivista palautetta: "Äiti, liimaa siihen hakaneula, niin siitä tulee hieno...öh, pojat, mikä siitä tulikaan?"
Lopuksi selvisi, että olin saanut aikaan potentiaalisen rintakorun.
Vaviskaa opettajat, valmentajat, ystävät hyvät, näitä tulee sitten joulahjoiksi!
9. Ja sitä lämmintä riittää. Tämä kohta on aivan tuulettimen vierestä. Eipä laitteen vaikutus kovin paljon muualla tunnukaan. Niin, ostin kyllä iltapäivälehtien vinkien innoittamana muutaman kylmäkallen, jos kokeilisin niiden kiinnittämistä suojakupuun.
Tehokkaammin taitaisivat viilentää ihan, jos suoraan omaan kupoliini ne teippaisin...
10. Meidän perheen ainoa, joka jaksaa näitä helteitä! Vuosien saatossa hankkimieni amppelitomaattien hengissäpysymisen ennätystä hätyyttelevä purkkitomaatti! Jo noin 28 vrk!
