Aiemmat jutut

torstai 25. joulukuuta 2014

Joulua


LAULA JOULUA

Laula lintu iloa, valoa
laula, laula, tunteiden paloa.
Laula toivoa taivaan ääriin,
laula onnea onnettomille.
Laula maahan rauhaa pysyvää.
Laula kaikille elämää hyvää.
j. pikkukettu



lauantai 13. joulukuuta 2014

Luukut 11 ja 12

Sairastaminen ja muut reaalimaailman synkkyydet ovat aina ikäviä, mutta näin joulun aikaan niihin tulee vielä erityinen kaihobonus päälle. Olisi kiva, että kaikilla olisi se "hyvä, lämin ja hellä" mieli aina ja varsinkin siis jouluna.

Kaikille voimia ja ilonpilkahduksia! 
Valoa päin tässä ollaan menossa. Kyllä se lumi sieltä tulee, ja ainakin sitten kovasti odottamani talvipäivän seisaus vai mikä sen virallinen nimi nyt olikaan...


YKSI TOIVE

On joulumieli kadoksissa.
Tonttuja ei näy.
Kuinka meidän perheen joulun 
tänä vuonna käy?

Tuikkii tähti tumman yön,
yhtä toivon salaa.
Sitä, että isän, äidin
silmiin toivo palaa.

J. Pikkukettu

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Luukut 9 ja 10: tonttuilua

TONTTUILUA

Tontulla on tonttupuku,
tonttutanssit, 
tonttusuku.

Tonttukirja, -koira, -kissa,
tonttutiira naapurissa
tuttu juttu
tonttututtu.

Tonttupiha, 
           -possu,
                  - tossu,
tonttumainen 
 höpönassu.

Tonttutunnelmissa 
tonttu
toimet tonttuilee,
lasten toiveet tonttuvihkoon
tontun tarkasti kirjailee!



PÄIN JOULUA

Ihan sama, mitä sataa
minä jatkan tätä rataa.
Ilon tietä ihmettelen,
tassuttelen tarinoissa,
juoksen joulua päin...
              tip, 
                   tap,
                        NÄIN!




Tonttuterveisin,
J. Pikkukettu ja LilleRii

maanantai 8. joulukuuta 2014

8. luukku: ilmoja pidellyt...


SÄÄTIEDOTUS

Räntää tulee rytinällä,
lumi hiljaa leijailee.
Sade saavista kaadetaan!

Aurinko kaikille hymyilee.


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

7. luukku: päästäinen

PÄÄSTÄINEN

Samettia paita, peppu,
päästäinen on hauska heppu.
Viikset vallan villit ovat
kipittävät jalat somat.



lauantai 6. joulukuuta 2014

6. luukku: Itsenäisyyspäivä


HYVÄ MAA

Minä tykkään laulaa ja riehua,
leikkiä poliisia, 
prinsessaa.

Minä tykkään pomppia lätäköissä,
tutkia etanaa.

Minä tykkään olla sylissä,
katsella pilviin, 
tulevaan.

Minä tykkään olla turvassa.

Kiitos isänmaa.
                                                   
                                                                                              
J. Pikkukettu







perjantai 5. joulukuuta 2014

5. luukku: sormet


JOULUSORMET

Etusormi etsii enkeleitä.
Keskisormi kuusen kotiin kantaa.
Nimetön puuhaa niitä näitä.
Pikkusormi piparit paistaa.

Peukalo kuorsaa peiton alla
maha puuroa pullollaan.

On sormilla hommat hanskassa
ja maailma muutenkin mallillaan.




Iloisin terveisin, 
J. Pikkukettu

torstai 4. joulukuuta 2014

4. luukku: nappi ja neppari

...huokaus...

Tässä nyt kuitenkin näyte todellisesta täyte(hengen)tuotoksesta huomista odotellessa. :)


NAPPI JA NEPPARI

Nappi soitti nepparille,
pyysi mukaan häihin.
Matkallaan he törmäsivät
kolmeen suureen täihin.

Onneks' oli nappi kalju,
nepparikin hiukan.
Yhdessä he selvittivät
kohtaamisen tiukan. 






keskiviikko 3. joulukuuta 2014

3. luukku: Saurus

Ilta on taas, vaan ehkäpä jo piankin saan aamusta asioita aikaiseksi. Sattui vaan niin, että löysin vain yhden käytettävissä olevan kuvan. Äkkiseltään iski sitten pieni valkoisen paperin kammo, kun piti yhdistää dinosaurus suomalaiseen jouluperinteeseen...enkä sitten yhdistänytkään. Talviseen maisemaan vaan.

Niin, ja eikös todelliseen taiteen tunnista siitä, että nimi on pitempi kuin itse teos? Oikeaan suuntaan olen siis menossa. :)


TYRANNOSAURUS REX JA TALVINEN ONNISTUMISEN ILO

Iso lisko lunta tallaa,
tanssilla se kutsuu hallaa.

Mäki jäätyy, kiitää rexi.
Jess!

Sai tanssi talven aikaiseksi!



Saurusmaisin terveisin,
J. Pikkukettu

tiistai 2. joulukuuta 2014

Luukut 1 ja 2: valopää ja kirje

Huh, kun joulu pääsi yllättämään heti alkumetreillä!
Vaan tässä jouluisesta kalenterista luukut yksi ja kaksi. (Lupaan jatkossa panna paremmaksi. Tai ainakin yritän kovasti).


VALOA PIMEÄÄN

Voi, kun olisin valopää.

Voisin välkkyen talvessa tallustaa,
sillä jossakin joulu odottaa.

Vaikka ulkona onkin pimeää.


KIRJE JOULUPUKILLE

Taitaa olla taikaa,
ilmassa joulunaikaa.
Kirjeen pukille kirjoitan,
suuren toiveeni ilmoitan:
Kavereita kaikille!
(Ja minulle lentävä matto).





Lämpimin terveisin,
Joulumielen perässä harppova J. Pikkukettu

torstai 23. lokakuuta 2014

Annantalon taideneuvola 5 v

Huh, taas on tullut vellottua itsetuntomeren aallonpohjissa. Tai oikeastaan jo ihan siellä pohjan levämassoissa. 

Pitänee keskittyä merenalaista elämää käsitteleviin loruihin tai muihin teksteihin seuraavaksi. :) 

Enkä ehdi luultavasti edes kirjamessuille ihailemaan kaikkea, innostumaan kaikesta ja kadehtimaan sukkelasanaisia puhujia. Hmph. Onneksi sää on iloisen pirteä ja bongasin muutaman lumihiutaleenkin. Jee!

Vaan liikehtiipä tämäkin kirppunen sentään hieman! Sunnuntaina 26.10.2014 on Annantalon taideneuvolan vauhdikaat 5 -vuotissynttärit, joissa näyttäisi olevan kaikkea kivaa puuhaa. Meno on luultavasti niin intoisaa, että kyllä sinne yksi synkistelevä kirppukin mahtuu. 

Eli tervetuloa moikkaamaan ja/tai osallistumaan juhlapäivän tapahtumiin!

Tässä linkki tapahtuman facebook -sivuille, jossa näkyy ohjelma ja muuta infoa: 

Lisäksi tämä (yli)aktivoitunut kirppu menee hyörimään laminointikoneen taakse ja ihailee loruilevia lapsia. Kaksi kertaa! Iik!! 

Vattumadon talo ry järjestää Lorupussien päivitys -työpajat, jotka pidetään Roihuvuoren kirjastossa. 

Mainittakoon vielä, että pussit ovat kirppukaveri LilleRiin ompelemia. Allekirjoittanutkin voisi yrittää ompelupuuhaa, mutta luultavasti sotkisi itsensä lankoihin niin, että joutuisi itse sinne pussiin. Pikkuketun itsellään täyttämä pussukka taas tuskin lisäisi sen lapsiparan lukuintoa, joka kyseisen pussin saisi.... :)

Vaan synttäri-iloa kaikille syksyn sankareille! Persoonapronominionnittelut Kirpulta ja kirpun veikoilta:

TEETÄ KAIKILLE
Minä, sinä, hän,
                     - siis me,
teille teetä keitämme.
Ystäviltä kakun saamme,
heidän kanssaan sen me jaamme.

J. Pikkukettu




torstai 25. syyskuuta 2014

Tsemppiä jänikset

Sataa, sataa aivan mielettömästi. Yleensä ikkunasta tai pihan poikki kulkiessa näkyy iltaisin jäniksiä (nykyään myös pari citykania), mutta nyt ei näy kuin vinhuvaa tuulta. Tai siis tuuli lennättää lehtiä ja sadepisaroita ja taivuttelee puita, niin että näkyy vain välkehtiviä viiruja tummaa taivasta ja katulamppujen armeijaa vasten. Toivottavasti kaikki alueen jäniseläimet ovat löytäneet mukavat pesäkolot tuosta junaradan varresta, jossa ne jostakin syystä tykkäävät hengailla.


JÄNIS

Höppänä huppana
hyppeli, hyppeli.
Ympäri mäkeä
hyppeli, hyppeli.

Pysähtyi sitten pohtimaan,
mikä kumma saa pupun pomppimaan.

Kun ei tullut mitään mieleen,
hyppeli höppänä äitinsä viereen.
Ja yhdessä hyppivät kotia päin,
hyppivät, hyppivät käsikkäin.

J. Pikkukettu


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Vihdoinkin valmista!

Huh, mitä lyhyempiä tekstejä ja mitä vähemmän, niin sitä kauemmin niiden tekeminen kestää? 
Hurja, miten oli vaikeaa, ja nyt jälkeen päin tuntuu, että kaikki ajatukset ovat jo aiemmin sanottuja... toivottavasti eivät sentään ihan samoin sanoin. :)

Vaan valmista on ja ensimmäinen erä lähti jo maailmallekin. Niisk.

15 ihanaa kuvaa :)

Pakkaukset lähes lähtövalmiina.




perjantai 15. elokuuta 2014

Iloa ja valoa, kivaa kesän jatkoa

Liian harvoin sitä tulee huomanneeksi, että itse onkin tosi hyvä tyyppi. (En nyt siis puhu itsestäni, että olisin sellaista havainnut, mutta tuo leppis....)  :)





ONNELLINEN LEPPÄKERTTU

Leppäkerttu puuta halaa
pisteitänsä laskee salaa:
"Yksi, kaksi... monta, monta...
Tää on ihan tajutonta!"










Kivaa kesän jatkoa ja itsetunnon huippuhetkiä kaikille toivotellen,
J. Pikkukettu


perjantai 1. elokuuta 2014

Ohi on helteinen heinäkuu

Ei todellakaan ollut tarkoitus viettää helteisen lisäksi hiljaista heinäkuuta, mutta mutta...nyt on jo elokuu!

Huh huh, aika rientää, mutta enpähän ole voinut nurista ainakaan auringon, valon tai lämmön puutteesta, sillä kuuma on ollut niin sisällä kun ulkonakin, ja meillä on päivärytmi siirtynyt yörytmiksi. Olen ennenkin miettinyt, että olisin saanut osan geeneistä suoraan joltakin pimeässä eläneeltä luolamieheltä (tai lepakolta) ja loput joltakin valoa rakastavalta kasvilta. Joskus taidan näyttääkin sellaiselta ituhässäkältä, joita kaupassakin myydään. :)

Vaan suonpa itselleni pehmeän laskun bloginkirjoitusmaailmaan ja annan kuvien puhua puolestaan.

Leppoisaa kesää!

1. Helteet iskivät. Albert ajatteli siirtyä postin avulla jäämeren rannalle. Harmikseen osui laatikkoon, joka oli jo saavuttanut määränpäänsä. Meidän olohuoneen lattian. Sisällä ollut kirjakasa on kuvan ulkopuolella, toisaalla olohuoneen lattialla. 
 2. Hellettä riittää. Tyhjän lattia-alueen raivaamiseen kului koko kesäkuu ja hieman heinäkuutakin. Niin, joskus tosielämä on dokumenttejakin hurjempaa. Meille ei tosiaankaan voisi kutsua edes siivoojaa, muuten kuin vuoden, parin varoitusajalla. :)
3. Nelli testaa uutta parvekesohvaa. Joskus 21 jälkeen illalla. Uusimmat asukit: Raisa ja Rudolf  hengailevat taustalla. Ovat siis tyrnejä, joita piti ohjeen mukaan ottaa siis sekä lajiketta Raisa että lajiketta Rudolf, jos joskus haaveilisi marjoista. Minulla ei ole kasvitieteellisiä tavoitteita, mutta ajattelin, että jos ottaisin vain yhden, se olisi yksinäinen. 
 4. Albert testaa sohvaa. R&R sitkeästi taustalla.
Taisi olla heinäkuun ainoa hetken verran pilvinen päivä.
Niin, ja tyrnejä hankin iloksemme siksi, kun niiden hoito-ohjeena oli: "Ei vaadi erityisiä hoitotoimenpiteitä".
 5. Täällä ollaan käyty lähes kaikkina vuorokauden aikoina. Havainto: mitä myöhäisempi ajankohta, sitä runsaammin musiikkia niin radiosta kuin livenäkin.
 6. Ainoa varjopaikka päivällä on pöytä-aurinkovarjo -yhdistelmän alla. Viileämpää kuin sisällä, jossa jatkuvasti yli 30 astetta. ARGH!
 7. Tytär sai lahjaksi Loomseja. Pieniä kuminauhoja (+ virkkuukoukun näköiset tikut ja näpräilyalustakin), joista voi oman kykynsä mukaan näprätä iloisia rannekoruja, sormuksia tai mitä keksiikään.
 8. Minäkin innostuin kokeilemaan, olisiko juuri tämä minun talenttini.
Kyllä, kyllä! Sain aikaan noin rusinan kokoisen muodostelman. Lapset kerääntyivät neuvonpitoon ja lähettivät sitten nuorimmaisen antamaan positiivista palautetta: "Äiti, liimaa siihen hakaneula, niin siitä tulee hieno...öh, pojat, mikä siitä tulikaan?" 
Lopuksi selvisi, että olin saanut aikaan potentiaalisen rintakorun.
Vaviskaa opettajat, valmentajat, ystävät hyvät, näitä tulee sitten joulahjoiksi!
9. Ja sitä lämmintä riittää. Tämä kohta on aivan tuulettimen vierestä. Eipä laitteen vaikutus kovin paljon muualla tunnukaan. Niin, ostin kyllä iltapäivälehtien vinkien innoittamana muutaman kylmäkallen, jos kokeilisin niiden kiinnittämistä suojakupuun. 

Tehokkaammin taitaisivat viilentää ihan, jos suoraan omaan kupoliini ne teippaisin... 
10. Meidän perheen ainoa, joka jaksaa näitä helteitä! Vuosien saatossa hankkimieni amppelitomaattien hengissäpysymisen ennätystä hätyyttelevä purkkitomaatti! Jo noin 28 vrk!















lauantai 21. kesäkuuta 2014

Hrr...Juhannusta!

JUHANNUSTAIKA

Savua, varjoja, kesäistä kuhinaa,
ruususta kuuluu unista surinaa:
            "Tuoksua koivun, mansikan makeus...
             ...kaikkoaa kauas kaikki apeus!"



LINTU KESÄSÄÄSSÄ

Kesän valo ilahduttaa!
Samoin hyttysparvi.
Vaan lumisade, pakkanen
tirpalle on harmi.


keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Siivousta

Heissan! Pitkä blogihiljaisuus on seurausta ankarasta aivotyöstä. Koko toukokuun valmistauduin suursiivoukseen, kun lapset ovat kasvaneet niin, että suuren osan leluista voisi varastoida tai kierrättää, ja kuta kuinkin kaikki aikojen saatossa hankitut vaatteet voisi viedä jonnekin pois, kun ei ne enää kenellekään sovi.

Toukokuun puolivälin jälkeen hioin tekniikkaani kuntoon Streetin SM -kisoissakin, joissa päälajini oli kuitenkin info-pisteessä hengailu. Huomasin, että kaksi kättä on liian vähän.

Kesäkuun alkukin meni valmisteluissa ja sitten sain päähäni, että säästän siivouksen siihen, kun mieheni on matkoilla.

Oi, mikä yllätys olisi tulla uudelleen järjesteltyyn, puhtauttaan hohtavaan kotiin. Sitten seuraisi ihmetyksestä laajenneita silmiä, onnellista virnettä ja hali hali pusi pusi. Lapset pääsisivät mummolaan yökylään. <3

Joopa joo. Yllätys on muhimassa,  mutta se saattaa päättyä hieman tosisin, kuin kuvitelmissani. Laajenneet silmät -kohtaan varmaan päästään...

Lasten kanssa aloitettiin järjestelyt hirveellä energialla ja hurjalla tahtotasolla. Puolet kamoista roskiin ja kierrätykseen! Tervetuloa tyhjä tila!

Tyhjennettiin kaappeja ja hyllyjä sohville, pöydille ja lattialle, koska vain kaaoksen kautta pääsisimme tavoiteeseemme.

Tuli jalkapallon MM-kisat, joista emme ennakkoon olleet lainkaan kiinnostuneita. Kummasti olemme alkaneet katsoa alkuillan molemmat ottelut maista riippumatta. Siis minäkin, joka olen niin aamun kuin illankin torkku sekä aika antiurheilija. Siis myös antipenkkiurheilija. Voi hyvänen aika sentään.

Piti ottaa kuva ennen ja jälkeen siivouksen. No en kehtaa ottaa ennen kuvaa vieläkään....kissoillakin on hieman jo liikkumisvaikeuksia. Itselläkin on hieman uskonpuutetta, mitä ei todellakaan tapahdu usein. 

Mutta hiljaa hyvä tulee. Joulukuusi on sentään poistettu rakennuksesta! (Miksi heittää pois, kun neulaset vielä roikkuivat siinä kiinni? Ikäryhmän paine oli kuitenkin kova.) 

Dead linekin on olemassa, kun lasten kiinan serkkuja on tulossa kesänviettoon ihan heinäkuun alusta lähtien. Tuo pakko toimii meillä yleensä aika hyvin. Onneksi on nyt komeroita tyhjänä, jonne sitten viime hetkellä tyrkätä kaikki tavarat. :)


Kesävireisin terveisin,
Siivouskärpäsen puremaa onnistuneesti vältellyt kirppujoukko




maanantai 26. toukokuuta 2014

Kevätkiireitä ja kesätuleeoloa

Aika harppoo niin, että en meinaa edelleenkään pysyä menossa mukana. Juurikin viikonloppuna "ilahdutin" yhtä synttärisankaria ilmoittamalla, että 30 v on uusi 40 v... (piti kai sanomani 20 eikä 40?)

Vaikka olin saanut aktivoitua runsain määrin apujoukkoja osallistumaan toukokuun kolmen viimeisen viikon rientoihin, niin puuhaa riitti silti. Kotikin on sen näköinen ja joulukuusi odottaa edelleen poistamista. Vaan kohtahan olisi juhannuksen ja kokkojen aika. Olen saanut nauttia voimistelusta, nokkahuilumusiikista, musiikkiopiston bändin keikasta, housetanssi-, street-, locking- ja vogue esityksistä, kitaramatineasta, streettanssin SM-kisoista, kevätkauden päättäjäisistä, baletin kevätnäytöksestä ja vaikka mistä, mikä ei yhdellä kertaa edes mahdu muistiyksikkööni. Ainakin yksi pianosoittelo on vielä tiedossa. Kirjoittamisinto on teoriassa ollut korkealla, mutta käytäntö on laahannut nollan tuntumassa.

Ja totta kai vilkuilin sivusilmällä jääkiekon finaalipeliä, esittäen, että ei kiinnostanut yhtään, ja että ymmärsin tuomareita, kun "ihmisiähän hekin vain ovat"...

Kuten huomaatte en kitise pimeydestä ja synkästä säästä! Kun en voi! Oi ihana aurinko (aurinkovarjo), sininen taivas ja lempeä kevättuuli. <3 Sääennusteen mukaan huomisesta alkaen voisin taas palata raiteilleni, mutta nyt vielä huokailen tyytyväisenä. :)




KESÄTULEEOLO

Suvituulen haistan
maistan mansikoita.
Pieni pilvi tuo
luo ilon aallokoita.









torstai 15. toukokuuta 2014

Riimejä ja liikunnan iloa!

Voisiko runoilija (= wannabe runoilija/kirjailija /hörhelöinen) ihanampaa iltaa toivoa? 

Vantaan voimisteluseura oli nimennyt yhden kevätesityksistään Riimikirpun mukaan, ja jokainen näytöksen esitys liittyi aina yhteen runoon. Tuossa vieressä on toukkarunon esiintyjäjoukkoa, joka hoiti myös kahvipistettä. Hilpeyttä herättävää väkeä, eikö vain. :)

 En tiedä, mitä odotin, mutta ilta ylitti odotukset! Suuret kiitokset VVS:lle hauskasta ajatuksesta ja todella hienosta toteutuksesta. Esiintyjät taisivat olla seuran nuorimmasta päästä. ja liikunnan ilo oli todella käsin kosketeltavissa. Lavalla nähtiin monen muun lisäksi niin ampiaisia vanhempineen, kissoja, toukkia, haituvia kuin metsätähtiäkin.

Ja voi, minkä juontajatähden esitys olikaan saanut. Ronja 8v, suorastaan sädehti ja lausui runot, niin että en vieläkään voi sitä ihan ymmärtää. Minun tekstejä ja miten ne voivatkin kuulostaa noin, noin...kivoilta. :) Itse en olisi uskaltanut mennä edes lavalle, kun yleisöäkin oli niin että osa seisoi tai istuskeli rappusilla, kun ei istumapaikkaa löytynyt. Itsekin seisoin ihan viimeisellä rivillä, kun ehdin paikalle viime tingassa. Tuo musta alue vasemmalla olevan kuvan alalaidassa koostuu pimeydestä ja katsojien päistä. Pieni, loistava piste on Ronja, jolle vielä kerran kiitos huimasta elämyksestä. Tytöstä varmasti kuullaan vielä. <3

Niin, ja suuri yleisömäärä (noin 300 hlöä?) selittyy nuorten urheilijoiden vetovoimalla. Monta suurta ryhmää ja kaikilla aktiivisesti osallistuvat tukijoukot. Oikealla ruuhkaa näytöksen päätteeksi.

Tässä kukkanen lopun väriläiskäksi ja kiitokseksi kaikille esiintyjille. Ja teille, jotka jaksatte näitä hehkutuksia lukea kovasti ärtymättä. :)


Täällä hyrisee onnellisena yksi kirppu villaisessa pipossaan. Joo, taas jokin tauti kuvittelee iskevänsä kimppuun, mutta ei onnistu tällä kertaa. Hunajapurkki ja letillinen valkosipulia ovat aivan käden ulottuvilla!

Ja tadaa: vielä mahtuu mukaan pakollinen, päivityksen loppuruno. Sanan hippo tilalle voi hyvin vaihtaa "kirpun", äidin tai ihan minkä vaan. Ja mutakylpyynkin löytyy useita vaihtoehtoja. Ehkä se voisi käydä jopa sisäisen hunajakylvyn metaforasta. Se ei vaan taida olla kovin yleisesti tunnettu...


HIPPO

Mutakylpy kaunistaa
hipon iloiseksi saa.
Hip hop hoppeli pop!
Kuplat laulaa:

pop pop pop.

Jaahas, blogger on päättänyt, että runo kuin runo, niin viimeinen rivi leijuu irrallaan. Kiva, ei riitä, että sisäiset sensorit toimivat, nyt ne ovat laajentaneet pätemisaluettaan automaattisen muotoilunkin saralle. -.-


maanantai 12. toukokuuta 2014

Kevään kukkanen




KUKKA

En oo mikään hento kukka,
kun on varsi terästä.
Jumppaan, humppaan, juoksen lujaa.

Putoo kirvat perästä!



torstai 1. toukokuuta 2014

VAPPUA


VAPPUHUISKA

Huiskin haiskin 
hassutellen
vappu huiskaa heiluttaa.

Hupsut hapsut 
auringossa
hauskaa päivää toivottaa!

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

KEVÄISIÄ(KIN) KUULUMISIA

 Pääsiäisen odotus alkoi hurjassa flunssassa. Levitin huonoa tuulta paavo pesusienihousuihini sonnustautuneena ja pidin pipoa päässä aamusta iltaan. Tarpeeksi kireänä se auttoi pitämään nestemäiseksi muuttuneet aivoni kutakuinkin kasassa, vaikka ne sitkeästi yrittivätkin virrata ulos niin silmien kuin korvienkin kautta. Nenästä en sano muuta kuin, että se on yllättävän kiva kapistus...tyhjänä.


Jopa Albert (tuo kuvan karvakasa) antautui angstin valtaan ja tyytyi tuijottelemaan keittiön ikkunasta ulos leuka suomirokkia soittavaan radioon nojaten.



Kaikki kurjakin onneksi yleensä loppuu aikanaan. Flunssakin. Luulin, että sitten olisin blogissa joka päivä ihmettelemässä maailman menoa, mutta olin laskenut hieman väärin ajan, jonka valtakunnallisten voimistelukisojen järjestelytalkoisiin osallistuminen vie. 102 joukkuetta (Oulu-Helsinki väliltä), joissa jokaisessa noin 10 nuorta tyttöä (10-12v). Kaksi päivää musiikkia, tuhansia ihmisiä (erakkominuuteni ei palaudu ikinä ennalleen), riemunkiljahduksia ja ihania voimisteluesityksiä veivät yllättäen kokonaisen viikon ja vielä pari päivää ennakkovalmistautumisen ennakkovalmistautumista. :)


Vaan sekin on jo ohi. Huh, kun aika ottaa kummia harppauksia!

Koulustakin tuli jo toukokuun erikoispäivien lista, joten kalenteri komeilee paljon muistamista vaativaa, mutta mukavaa asiaa. Harrastusryhmien kevätesitykset vierähtävät myös käyntiin heti vapun jälkeen.

Vaan onpa ihanaa kun on kevät ja kesää odotellaan!

  
AAVE JA SEN HAAVE

Aaveella on haaveena sellaista,
että saisi asua mökkiä villaista.

Huoneita olisi satoja, tuhansia!

Pihalla kukkisi hassu hortensia, 
ja kotikuusen oksalla istuisivat
Villi ja Kevät,
                           - pienet lentävät siilit.




torstai 10. huhtikuuta 2014

Aurinkoenergiaa ja kissantassuja

Aamuinen aurinko huijasi minut kävelylle. Keittiön ikkunassa oleva lämpömittari oli juonessa mukana, ja niin astelin ulos valmiina imemään itseeni aurinkoenergiaa. 

Hah. Tuulta ja jäätä ja kylmää! Olisi pitänyt arvata, kun aamuyön laulajalintukin oli pitänyt vain hillittyä mekkalaa. Kuka sitä käheällä kurkulla saisikaan ihmiset hereille? Onneksi oli toppatakki ja huppari päällä. Molemmista huput korville ja vielä pipo päähän, niin tarkenin tunnin puistonpenkkikiertueen tehdä. 

Laiska perusluonteeni vetää minua automaattisesti kohti istumapaikkoja, vaikka se pahasta onkin. Mutta jos etenee penkiltä toiselle, niin saa liikuntaakin. :) 

Lenkin jälkeen töihin! Huomasin, että kirjoittaminen ei ollut takkuillut välttämättä vain unisten silmien vuoksi, vaan silmien ja kuvaruudun välissä oli ihan fyysinenkin este. Albert oli hetkeksi heittänyt rentoutumisen sikseen ja innostunut tekemään korjauksia teksteihin...

Kissoista on ollut muutakin hyötyä jälleen kerran. Lukiolaisen piti tehdä kotona fysiikan lasku valitsemastaan aiheesta. Arveli, että olisi mukava laskea, minkälainen paine kohdistuu ihmisen jalkaan, jos kissa sipsuttaa sen yli pelkillä kynsillään. Lieneekö muistellut jotakin omakohtaista kokemusta.

Sitten yritettiin saada kuva kynnestä (tehtävään liitettäväksi). Albert oli ehtinyt jo iltalepomoodiin, eikä tassuista löytynyt muuta kuin karvoja, vaikka kuinka etsittiin ja kutiteltiin varpaiden välejä.


Nelli taas antoi kynnestä heti, kun alettiin räpeltää tassujen kanssa.


Hetken mietinnän jälkeen fyysikonalku päätti vaihtaa kynsien tilalle koko tassun (arvion), ja tyytyi suorittamaan mittauksia kunnioittavan välimatkan päästä.


Muutos kannatti. Tehtävä oli valmis ja lähetetty opettajalle klo 23.51. Aikaa oli jäänyt siis ylikin, huimat yhdeksän minuuttia. 

Tällä kertaa oli siis viisasta olla roikkumatta omassa hyvässä ideassaan kuin liiman kanssa leikkinyt iilimato, mutta en silti ota tapahtuneesta opikseni, vaan yritän aina tilaisuuden tullen mennä tiilimuurista läpi vaikka siitä kuinka pääsisi ympäri ämpäri ja ohikin. :) Luulisin.

Aurinkoisen jääräpäisin terveisin ja LÄMPIMÄN kevään avosylin tervetulleeksi toivottaen, 
Riimis









torstai 3. huhtikuuta 2014

Sylikissa



Aina mahtuu syliin yksi,
jonka kiukku kaipaukseksi 
muuttui kai, 
ja rakkaudesta myllätyksi
sydämeni sai.


perjantai 28. maaliskuuta 2014

Kirjoja lapsuudestani -sarjojen vetovoimaa?

Kiitos Sininen keskitie -blogin Bleuelle, joka on jaksanut ihailtavan innokkaasti vetää blogien lastenkirjaviikkoa eteen päin! Tässä toinen jotenkin aiheisiin liittyvä postaukseni vastauksena haasteeseen.

Tuntuu siltä, että lapsena luin koko ajan ja mitä tahansa Rupikonna Ruupertista (Ole Lund Kirkegaard) Lastenkamaripakinoihin (Kyllikki Mäntylä), mutta jos nopeasti mietin, niin usein kirjastosta päätyi mukaan kirjoja, joille oli hyllyssä jatkoa tai ainakin saman tekijän samanoloisia kirjoja.

Ja hyvänen aika, olenko tuon jatkuvuuspiirteen jotenkin tiedostamatta siirtänyt omille lapsilleni?

Lapsiparat ovat ensin saaneet tutustua Puppe, Tomppa, Maisa, Elmeri ja Barbapapa
-kirjoihin.

Sitten ollaan edetty Reuhurinteisiin, Konsta-sarjaan, Elloihin, Risto Räppääjiin, Onneliin ja Anneliin, Sihiksiin ynnä muihin.

Tällä hetkellä yksi lukee Terry Pratchettejä, joita kyllä onneksi riittää ja toinen Percy Jackson -sarjaa. Kolmas on onneton, kun OnneliAnnelit on jo luettu ja vastaavaa pitäisi löytyä tilalle.


Ja mitä aikoo äitinsä? Johdattaa tytön Anni Swanin tai Astrid Lindgrenin luokse.
Tai Frances H. Burnettin... oi, kun Pikku prinsessa on ihana. Toivoin kauan, että omastakin naapuristani olisi karannut apina huoneeseeni. Ja Ram Dass oli, ja taitaa vieläkin olla, minulle "tosielämän" vastine lampun hengelle. <3

Tässäpä vielä lista, joka kiinnostaa ainakin itseäni. :)

Sarjat/kirjailijat, jotka olen lapsena kahlannut läpi (luullakseni) kokonaan:

1. Viisikko (Viisikko aarresaarella oli ensimmäinen kokonainen kirja, jonka luin ihan itse)
2. SOS
3. Salaisuus
4. Arvoitus
5. Seikkailu
Huh, aika hurjaa, että nuo kaikki ovat yhden ihmisen teoksia. Kiitos Enid Blyton!

6. 3 etsivää (Hitchcock! Tässä vaiheessa tuhahtelin tytöille, jotka lukivat TYTTÖkirjoja...huokaus sentään)


7. Anni Swan (Iiris rukasta, Tottisalmen perillisen kautta Saraan ja Sarriin)
8. Anni Polva (Tiina-kirjat, ja vanhempana kaikki muut)
9. Mary Marck
10. Rauha S. Virtanen

11. Astrid Lindgren
12. Frances H. Burnett
12. Louisa M. Alcott
13. L.M. Montgomery

...ja monta muuta, jotka eivät tällä sekunnilla tule mieleen.

Satukirjat lainasin kaikki, mitä omassa kirjastossa oli ja useampaan kertaan!

Lisäksi Tuija Lehtisen kirjoja luin monen monta vuotta alkaen "joka kimma sen tietää" -kirjasta, joka oli juuri sillä hetkellä ensimmäinen ei-ahdistava nuortenkirja, johon olin tarttunut. Mirkka -sarjakin hujahti hetkessä.
Edelleenkin olen fani ja luen, mitä käsiini tipahtaa. (Huom. en ymmärrä, miten ihmeessä olen pienessä mielessäni jaotellut nuorten kirjat ja tyttökirjat eri lokeroihin. Ja millä ihmeen perusteella. Pikku naisia = tyttökirja, Mirkka ja riparikesä = nuorten kirja).

Ihmettelen vaan, että miksi sarjat minua niin houkuttelevat? Onko se vaan ulkonäköseikka, että kirjahylly näyttää kivalta, kun on vieri vieressä samankokoista, toisiinsa sointuvaa kirjaa? Vai ajatteleeko alitajunta, että kirjan on oltava hyvä, kun sillä on seuraajia? Tai niin, että jos kirja miellyttää, niin sille on jatkoa ja saa elää samassa ihanassa maailmassa pitkänkin aikaa? Tai jotain ihan muuta... Hieman haastetta esikoiskirjailijalle, joka kai yleensä tulee esiin yhden kirjan voimalla. :)

Myönnän, että tykkään kovasti, jos kirjahyllyssä on yhtenäisiä rivistöjä. Tosin niitähän syntyy myös hankittaessa eri kustantajien sarjoja, joissa usein on monia eri kirjoittajia. Vaan mielelläni kyllä vietän myös aikaa yhdessä hyväksi todetussa mielikuvitusmaassa ja valitettavankin nihkeästi hyppään mihinkään uuteen mukaan.

Tajunnan avartamisessa on muiden mietteistä kovasti apua. Olenkin innolla lukenut melkein kaikki Blogien lastenkirjaviikon haasteeseen osallistuneet postaukset, ja löytänyt uudelleen jo monia hieman syrjään jääneitä lapsuuden suosikkejani ! Huomenna kirjastoon! Ja viikkohan jatkuu vielä! Ja vielä mahtuu yksi huutomerkki!









keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Kissantassut

Sain sattumalta molempien kissojen tassuista hauskat kuvat, joten päätin jakaa niiden hupsut hapsut kaikkien kanssa.

Minäkin olen aika hapsuinen, vähän kuin savun värjäämä tupasvilla, kun kevättuuli ja hammaslääkärikäynnit (20 vuotta edellisestä........) ja kuopuksen kisojen seuraamisen aiheuttama jännitys ja vaikka mitkä pienet ahdistuksen aiheet ovat jättäneet jälkensä. Ihme talventöröttäjä taidan olla. Ihanaa, että on kevät.

Tässä vielä sivun täytteeksi lorunpätkä joka ei liity mitenkään mihinkään, paitsi että olin illalla niin hyvällä tuulella, että moinen vaan juolahti mieleen. :)

How do yo do?
On juustossa kuu
ja peikolla pikkuiset kengät.

I love you!
Jo haihtuu muu,
kun loistaa lapseni silmät.

Nyt on kyllä rima asetettu sen verran matalalle, että ahdistuneinkin loruangstaaja voisi vapautua ja päästää sisäisen runoilijansa valloilleen. Niin että hus, loruilemaan siitä. :)


maanantai 24. maaliskuuta 2014

10+1+1 lastenkirjaa omasta kirjahyllystä

Kevättä kohden mennään ja touhua riittää. Valmista on tullut aika vähän, mutta onneksi on tämä lastenkirjaviikko haasteineen

Nyt on pakko saada tehtyä pieni pala tekstiä alusta ihan loppuun saakka., joten tässä tulee kommentoitu lista aiheesta:

10 kirjaa omasta kirjahyllystä, joita joku tai jotkut lapsista ovat syystä tai toisesta lukeneet 
+ 1, jota kukaan ei ole lukenut 
+ 1, josta jokaisella lapsella on oma kappaleensa



1. Hill, Eric: Puppe -kirjat, Otava

Puppe on ollut osa kaikkien kolmen lapsemme elämää monet vuodet. Jo viime vuosituhannen puolelta asti. Kirjat ovat selkeitä, eivät lainkaan pelottavia ja niitä löytää hyvin myös Aasiasta. Oi sitä riemua, kun Guangzhoun rautatieasemalta löytyi kioski, jossa myytiin pehmeäkantisia Puppe-kirjoja, joissa oli läpät ja kaksikielinen teksti (kiina, englanti).





2. Parvela, Timo: Ella -kirjat, Tammi

Ensimmäisinä koululuokilla Ellat ovat olleet aivan ehdottomia. Opettajat ovat lukeneet niitä ääneen pienillä eka- ja tokaluokkalaisille, ja ilmeisen hyvällä menestyksellä. Meillä esikoinen luki kaikki siihen asti ilmestyneet Ellat, keskimmäinen lähes kaikki ja nuorimmainenkin ainakin viisi. Hyvä niin, olen Parvelalle kovasti kiitollinen, että lapset saivat edes sen alkuinnostuksen lukemiseen. Kun nyt tekisi vielä vaikka Edwinan angstivuodet -sarjan, että lukutaito säilyisi teini-iän ylitse. :)





3. McKee, David: Elmeri -kirjat, Mäkelä


Hyvänen aika, kuinka monta tuntia olemmekaan käyttäneet Elmeri -norsun puuhiin. Varsinkin asioiden etsimiseen. Ovat olleet suht kevyitä kantaa ja ottaa mukaan junaan tai lentokoneeseen. Runsain mitoin empatiaa ja löytämisen riemua.







4. Layton, Neal: Mammuttikoulu, Otava

"Mä vihaan kirjoja. En mä jaksa lukea 400 sivua yhdessä yössä!"
Mammuttikoulu pelasti päivän, kun nuori mies päätti luopua kirjoista aivan yleisesti, kun koulun vaatima kirjaraportti oli vielä lukemistakin vaille vaiheessa. Kirjana oli tosiaan monisatasivuinen nuorten klassikko, joka meinasi lannistaa poikasen ihan kokonaan. (En itsekään ollut kyseistä kirjaa edes ajatellut lukevani, mutta ymmärsin olla sanomatta sitä ääneen. :)

Paljon kuvia, vähän tekstiä ja kaiken kaikkiaan hieman pöhkö, mutta kokonaisuus ihan kunnon kirjan oloinen.


5. Disney: Satuprinsessat, Egmont-Kirjalito

Vanhoja tuttuja satuja reilusti lyhennettyinä. Iso teksti, kimaltavat kuvat ja Disneyn prinsessat. Mitä vielä voisi pieni prinsessa-ballerina kirjaltaan toivoa?
Ensimmäisiä kuopuksen itsensä lukemia kirjoja. 4-5v









6. Satujen taikamaailma, Egmont-Kirjalito

Sadut kolahtavat nuorimmaiseen edelleen. Tässä kirjassa sattui olemaan lisäksi kimallusta ja erittäin edullinen hinta.









7. Kurenniemi, Marjatta: Onnelin ja Annelin kootut kertomukset, WSOY

Kuopuksen mielestä paras kirja ikinä.

Kuullut open lukemana koulussa, lukenut itse iltasaduksi ja nähnyt elokuvan. Nyt pitäisi löytää samantyylisiä teoksia jostakin lisää!






8. Pilkey, Dav: Kapteeni Kalsari -kirjat, Tammi

Pojille, jotka eivät tahdo lukea. Itseäni nämä lähinnä ärsyttävät... meillä on melkein koko sarja englanniksi ja suomeksi.









9. Simon, Francesca: Häijy Henri -kirjat, WSOY

Hieman nuoremmille pojille, jotka eivät haluaisi lukea kovin paljon. Jossakin vaiheessa tuli televisiostakin häijyläisen seikkailuja.









10. Kiyohiko, Azuma: Yotsuba -kirjat, Punainen jättiläinen

Mangaa. Toivottavasti sarja jatkuu pitkään, että nyt entistäkin vastahakoisempi lukija pysyisi kirjojen äärellä. Mainittakoon, että kelpuutan sarjakuvatkin. Karviset, Jeret, Lassi&Leevi, Nemi. Kunhan lukevat.

Siis meillä pojat (nyt 13 ja 17 v) lukevat, kun on kuulema tosi hauska.






10+1: Rempt-Smit: Superkamut - Menoa ja metkuja Lehtomäessä, Lasten Keskus


Tämän ostin täysin kuvien ja ulkonäön perusteella. Otusten ilmeet ja kulmakarvat ovat kuin suoraan meidän perheen kokoontumisista otettuja. Kiitos vinkistä Lastenkirjahylly!
Kukaan ei ole vielä lukenut, mutta uskoisin että kaksi nuorinta tähän jossakin vaiheessa tarttuvat.





10+1+1: Gliori, Debi: Kulta pieni, WSOY

Ihana, ihana, ihana kirja. Kertoo, kuinka rakkaus säilyy, eikä mene minnekään.

Jokaiselle lapselle saatiin oma kappale, ja jokaista on luettu kovasti. Eipä sitä tule arjen syövereissä aina hempeiltyä tarpeeksi, mutta tässä kirjassa R-sana toistuu niin monta kertaa, että saattaa tarttua sanavarastoon aika pysyvästikin. Ilpo Tiihosen suomentama!!!








Huh, olipa uuvuttavan puuduttavaa selostusta. Vaan huomasinpa useita asioita, joita voin kauhistella viikon aikana.

  • Vaikuttaako kansi (ja hinta) liikaa omiin ostopäätöksiini? Kyllä, kimallus, bling-bling ja höpsöt kuvat jyräävät! Unohtuu kotimaisuus, klassis-taiteelliset ansiot ja vakavat aiheet.
  • Miten kannustaa eri-ikäisiä lapsia lukemaan, jos eivät omasta mielestään ole lukijatyyppejä? Huomaan, että omaan aiheesta hämäriä mielipiteitä...mielestäni jopa Simonin kissa (nollaa lähestyvine tekstimassoineen...) on parempi kuin ei kirjaa lainkaan. :)
  • Miksi ihmeessä en osta enempää kirjoja? Onko hinta tosiaankin suurin este?
  • Mistä tunnistaisin kivat (kyllä, vaikka joidenkin kirjoittajien mielestä "kiva" on ruma sana, niin haluan lapsilleni nimenomaan KIVOJA kirjoja) kirjat?
  • Tosiaan, satuja ja sarjoja riittää. Hmm...ehkä pitäydyn liikaa tutussa ja hyväksi havaitussa?