Sataa, sataa aivan mielettömästi. Yleensä ikkunasta tai pihan poikki kulkiessa näkyy iltaisin jäniksiä (nykyään myös pari citykania), mutta nyt ei näy kuin vinhuvaa tuulta. Tai siis tuuli lennättää lehtiä ja sadepisaroita ja taivuttelee puita, niin että näkyy vain välkehtiviä viiruja tummaa taivasta ja katulamppujen armeijaa vasten. Toivottavasti kaikki alueen jäniseläimet ovat löytäneet mukavat pesäkolot tuosta junaradan varresta, jossa ne jostakin syystä tykkäävät hengailla.
Runoja lapsille ja tietyntyyppisille aikuisille. Ihmettelyä, ihme jupinoita ja kaikenlaista säätöä. Satunnaisesti ihania kuvia LilleRiin varastoista. Tekstit ovat J. Pikkuketun höpötyksiä, jollei toisin mainita. Aikalailla siis mitä milloinkin. Tervetuloa ja kiitos kärsivällisyydestä jo etukäteen!
torstai 25. syyskuuta 2014
keskiviikko 24. syyskuuta 2014
Vihdoinkin valmista!
Huh, mitä lyhyempiä tekstejä ja mitä vähemmän, niin sitä kauemmin niiden tekeminen kestää?
Hurja, miten oli vaikeaa, ja nyt jälkeen päin tuntuu, että kaikki ajatukset ovat jo aiemmin sanottuja... toivottavasti eivät sentään ihan samoin sanoin. :)
Tunnisteet:
lillerii,
lorukortit,
metsäretki 2,
syksy
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)