Aiemmat jutut

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Kirjoja lapsuudestani -sarjojen vetovoimaa?

Kiitos Sininen keskitie -blogin Bleuelle, joka on jaksanut ihailtavan innokkaasti vetää blogien lastenkirjaviikkoa eteen päin! Tässä toinen jotenkin aiheisiin liittyvä postaukseni vastauksena haasteeseen.

Tuntuu siltä, että lapsena luin koko ajan ja mitä tahansa Rupikonna Ruupertista (Ole Lund Kirkegaard) Lastenkamaripakinoihin (Kyllikki Mäntylä), mutta jos nopeasti mietin, niin usein kirjastosta päätyi mukaan kirjoja, joille oli hyllyssä jatkoa tai ainakin saman tekijän samanoloisia kirjoja.

Ja hyvänen aika, olenko tuon jatkuvuuspiirteen jotenkin tiedostamatta siirtänyt omille lapsilleni?

Lapsiparat ovat ensin saaneet tutustua Puppe, Tomppa, Maisa, Elmeri ja Barbapapa
-kirjoihin.

Sitten ollaan edetty Reuhurinteisiin, Konsta-sarjaan, Elloihin, Risto Räppääjiin, Onneliin ja Anneliin, Sihiksiin ynnä muihin.

Tällä hetkellä yksi lukee Terry Pratchettejä, joita kyllä onneksi riittää ja toinen Percy Jackson -sarjaa. Kolmas on onneton, kun OnneliAnnelit on jo luettu ja vastaavaa pitäisi löytyä tilalle.


Ja mitä aikoo äitinsä? Johdattaa tytön Anni Swanin tai Astrid Lindgrenin luokse.
Tai Frances H. Burnettin... oi, kun Pikku prinsessa on ihana. Toivoin kauan, että omastakin naapuristani olisi karannut apina huoneeseeni. Ja Ram Dass oli, ja taitaa vieläkin olla, minulle "tosielämän" vastine lampun hengelle. <3

Tässäpä vielä lista, joka kiinnostaa ainakin itseäni. :)

Sarjat/kirjailijat, jotka olen lapsena kahlannut läpi (luullakseni) kokonaan:

1. Viisikko (Viisikko aarresaarella oli ensimmäinen kokonainen kirja, jonka luin ihan itse)
2. SOS
3. Salaisuus
4. Arvoitus
5. Seikkailu
Huh, aika hurjaa, että nuo kaikki ovat yhden ihmisen teoksia. Kiitos Enid Blyton!

6. 3 etsivää (Hitchcock! Tässä vaiheessa tuhahtelin tytöille, jotka lukivat TYTTÖkirjoja...huokaus sentään)


7. Anni Swan (Iiris rukasta, Tottisalmen perillisen kautta Saraan ja Sarriin)
8. Anni Polva (Tiina-kirjat, ja vanhempana kaikki muut)
9. Mary Marck
10. Rauha S. Virtanen

11. Astrid Lindgren
12. Frances H. Burnett
12. Louisa M. Alcott
13. L.M. Montgomery

...ja monta muuta, jotka eivät tällä sekunnilla tule mieleen.

Satukirjat lainasin kaikki, mitä omassa kirjastossa oli ja useampaan kertaan!

Lisäksi Tuija Lehtisen kirjoja luin monen monta vuotta alkaen "joka kimma sen tietää" -kirjasta, joka oli juuri sillä hetkellä ensimmäinen ei-ahdistava nuortenkirja, johon olin tarttunut. Mirkka -sarjakin hujahti hetkessä.
Edelleenkin olen fani ja luen, mitä käsiini tipahtaa. (Huom. en ymmärrä, miten ihmeessä olen pienessä mielessäni jaotellut nuorten kirjat ja tyttökirjat eri lokeroihin. Ja millä ihmeen perusteella. Pikku naisia = tyttökirja, Mirkka ja riparikesä = nuorten kirja).

Ihmettelen vaan, että miksi sarjat minua niin houkuttelevat? Onko se vaan ulkonäköseikka, että kirjahylly näyttää kivalta, kun on vieri vieressä samankokoista, toisiinsa sointuvaa kirjaa? Vai ajatteleeko alitajunta, että kirjan on oltava hyvä, kun sillä on seuraajia? Tai niin, että jos kirja miellyttää, niin sille on jatkoa ja saa elää samassa ihanassa maailmassa pitkänkin aikaa? Tai jotain ihan muuta... Hieman haastetta esikoiskirjailijalle, joka kai yleensä tulee esiin yhden kirjan voimalla. :)

Myönnän, että tykkään kovasti, jos kirjahyllyssä on yhtenäisiä rivistöjä. Tosin niitähän syntyy myös hankittaessa eri kustantajien sarjoja, joissa usein on monia eri kirjoittajia. Vaan mielelläni kyllä vietän myös aikaa yhdessä hyväksi todetussa mielikuvitusmaassa ja valitettavankin nihkeästi hyppään mihinkään uuteen mukaan.

Tajunnan avartamisessa on muiden mietteistä kovasti apua. Olenkin innolla lukenut melkein kaikki Blogien lastenkirjaviikon haasteeseen osallistuneet postaukset, ja löytänyt uudelleen jo monia hieman syrjään jääneitä lapsuuden suosikkejani ! Huomenna kirjastoon! Ja viikkohan jatkuu vielä! Ja vielä mahtuu yksi huutomerkki!









keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Kissantassut

Sain sattumalta molempien kissojen tassuista hauskat kuvat, joten päätin jakaa niiden hupsut hapsut kaikkien kanssa.

Minäkin olen aika hapsuinen, vähän kuin savun värjäämä tupasvilla, kun kevättuuli ja hammaslääkärikäynnit (20 vuotta edellisestä........) ja kuopuksen kisojen seuraamisen aiheuttama jännitys ja vaikka mitkä pienet ahdistuksen aiheet ovat jättäneet jälkensä. Ihme talventöröttäjä taidan olla. Ihanaa, että on kevät.

Tässä vielä sivun täytteeksi lorunpätkä joka ei liity mitenkään mihinkään, paitsi että olin illalla niin hyvällä tuulella, että moinen vaan juolahti mieleen. :)

How do yo do?
On juustossa kuu
ja peikolla pikkuiset kengät.

I love you!
Jo haihtuu muu,
kun loistaa lapseni silmät.

Nyt on kyllä rima asetettu sen verran matalalle, että ahdistuneinkin loruangstaaja voisi vapautua ja päästää sisäisen runoilijansa valloilleen. Niin että hus, loruilemaan siitä. :)


maanantai 24. maaliskuuta 2014

10+1+1 lastenkirjaa omasta kirjahyllystä

Kevättä kohden mennään ja touhua riittää. Valmista on tullut aika vähän, mutta onneksi on tämä lastenkirjaviikko haasteineen

Nyt on pakko saada tehtyä pieni pala tekstiä alusta ihan loppuun saakka., joten tässä tulee kommentoitu lista aiheesta:

10 kirjaa omasta kirjahyllystä, joita joku tai jotkut lapsista ovat syystä tai toisesta lukeneet 
+ 1, jota kukaan ei ole lukenut 
+ 1, josta jokaisella lapsella on oma kappaleensa



1. Hill, Eric: Puppe -kirjat, Otava

Puppe on ollut osa kaikkien kolmen lapsemme elämää monet vuodet. Jo viime vuosituhannen puolelta asti. Kirjat ovat selkeitä, eivät lainkaan pelottavia ja niitä löytää hyvin myös Aasiasta. Oi sitä riemua, kun Guangzhoun rautatieasemalta löytyi kioski, jossa myytiin pehmeäkantisia Puppe-kirjoja, joissa oli läpät ja kaksikielinen teksti (kiina, englanti).





2. Parvela, Timo: Ella -kirjat, Tammi

Ensimmäisinä koululuokilla Ellat ovat olleet aivan ehdottomia. Opettajat ovat lukeneet niitä ääneen pienillä eka- ja tokaluokkalaisille, ja ilmeisen hyvällä menestyksellä. Meillä esikoinen luki kaikki siihen asti ilmestyneet Ellat, keskimmäinen lähes kaikki ja nuorimmainenkin ainakin viisi. Hyvä niin, olen Parvelalle kovasti kiitollinen, että lapset saivat edes sen alkuinnostuksen lukemiseen. Kun nyt tekisi vielä vaikka Edwinan angstivuodet -sarjan, että lukutaito säilyisi teini-iän ylitse. :)





3. McKee, David: Elmeri -kirjat, Mäkelä


Hyvänen aika, kuinka monta tuntia olemmekaan käyttäneet Elmeri -norsun puuhiin. Varsinkin asioiden etsimiseen. Ovat olleet suht kevyitä kantaa ja ottaa mukaan junaan tai lentokoneeseen. Runsain mitoin empatiaa ja löytämisen riemua.







4. Layton, Neal: Mammuttikoulu, Otava

"Mä vihaan kirjoja. En mä jaksa lukea 400 sivua yhdessä yössä!"
Mammuttikoulu pelasti päivän, kun nuori mies päätti luopua kirjoista aivan yleisesti, kun koulun vaatima kirjaraportti oli vielä lukemistakin vaille vaiheessa. Kirjana oli tosiaan monisatasivuinen nuorten klassikko, joka meinasi lannistaa poikasen ihan kokonaan. (En itsekään ollut kyseistä kirjaa edes ajatellut lukevani, mutta ymmärsin olla sanomatta sitä ääneen. :)

Paljon kuvia, vähän tekstiä ja kaiken kaikkiaan hieman pöhkö, mutta kokonaisuus ihan kunnon kirjan oloinen.


5. Disney: Satuprinsessat, Egmont-Kirjalito

Vanhoja tuttuja satuja reilusti lyhennettyinä. Iso teksti, kimaltavat kuvat ja Disneyn prinsessat. Mitä vielä voisi pieni prinsessa-ballerina kirjaltaan toivoa?
Ensimmäisiä kuopuksen itsensä lukemia kirjoja. 4-5v









6. Satujen taikamaailma, Egmont-Kirjalito

Sadut kolahtavat nuorimmaiseen edelleen. Tässä kirjassa sattui olemaan lisäksi kimallusta ja erittäin edullinen hinta.









7. Kurenniemi, Marjatta: Onnelin ja Annelin kootut kertomukset, WSOY

Kuopuksen mielestä paras kirja ikinä.

Kuullut open lukemana koulussa, lukenut itse iltasaduksi ja nähnyt elokuvan. Nyt pitäisi löytää samantyylisiä teoksia jostakin lisää!






8. Pilkey, Dav: Kapteeni Kalsari -kirjat, Tammi

Pojille, jotka eivät tahdo lukea. Itseäni nämä lähinnä ärsyttävät... meillä on melkein koko sarja englanniksi ja suomeksi.









9. Simon, Francesca: Häijy Henri -kirjat, WSOY

Hieman nuoremmille pojille, jotka eivät haluaisi lukea kovin paljon. Jossakin vaiheessa tuli televisiostakin häijyläisen seikkailuja.









10. Kiyohiko, Azuma: Yotsuba -kirjat, Punainen jättiläinen

Mangaa. Toivottavasti sarja jatkuu pitkään, että nyt entistäkin vastahakoisempi lukija pysyisi kirjojen äärellä. Mainittakoon, että kelpuutan sarjakuvatkin. Karviset, Jeret, Lassi&Leevi, Nemi. Kunhan lukevat.

Siis meillä pojat (nyt 13 ja 17 v) lukevat, kun on kuulema tosi hauska.






10+1: Rempt-Smit: Superkamut - Menoa ja metkuja Lehtomäessä, Lasten Keskus


Tämän ostin täysin kuvien ja ulkonäön perusteella. Otusten ilmeet ja kulmakarvat ovat kuin suoraan meidän perheen kokoontumisista otettuja. Kiitos vinkistä Lastenkirjahylly!
Kukaan ei ole vielä lukenut, mutta uskoisin että kaksi nuorinta tähän jossakin vaiheessa tarttuvat.





10+1+1: Gliori, Debi: Kulta pieni, WSOY

Ihana, ihana, ihana kirja. Kertoo, kuinka rakkaus säilyy, eikä mene minnekään.

Jokaiselle lapselle saatiin oma kappale, ja jokaista on luettu kovasti. Eipä sitä tule arjen syövereissä aina hempeiltyä tarpeeksi, mutta tässä kirjassa R-sana toistuu niin monta kertaa, että saattaa tarttua sanavarastoon aika pysyvästikin. Ilpo Tiihosen suomentama!!!








Huh, olipa uuvuttavan puuduttavaa selostusta. Vaan huomasinpa useita asioita, joita voin kauhistella viikon aikana.

  • Vaikuttaako kansi (ja hinta) liikaa omiin ostopäätöksiini? Kyllä, kimallus, bling-bling ja höpsöt kuvat jyräävät! Unohtuu kotimaisuus, klassis-taiteelliset ansiot ja vakavat aiheet.
  • Miten kannustaa eri-ikäisiä lapsia lukemaan, jos eivät omasta mielestään ole lukijatyyppejä? Huomaan, että omaan aiheesta hämäriä mielipiteitä...mielestäni jopa Simonin kissa (nollaa lähestyvine tekstimassoineen...) on parempi kuin ei kirjaa lainkaan. :)
  • Miksi ihmeessä en osta enempää kirjoja? Onko hinta tosiaankin suurin este?
  • Mistä tunnistaisin kivat (kyllä, vaikka joidenkin kirjoittajien mielestä "kiva" on ruma sana, niin haluan lapsilleni nimenomaan KIVOJA kirjoja) kirjat?
  • Tosiaan, satuja ja sarjoja riittää. Hmm...ehkä pitäydyn liikaa tutussa ja hyväksi havaitussa? 






lauantai 8. maaliskuuta 2014

Keskitien kulkijakurmitsa?


Heräsin maaliskuun 1. päivän aamuna klo 4.55 siihen, että jokin lauloi yön pimeydessä. Olin varma, että se on jonkun kännykkä, joka elää omalla aikavyöhykkeellään, mutta ei. Lintu sen täytyi olla, koska a) ääni tuli ulkoa ja b) kissat istuivat sulassa sovussa ikkunalaudalla katselemassa toiveikkaasti läheisen vaahteran latvaa.

Olen kuullut yölaulajista, mutta oikeastiko linnut laulavat pimeänkin aikaan? Myönnän, olen umpibetoninen kaupunkilainen, enkä tiedä luonnonihmeistä juuri mitään.

Ensin herätys ärsytti, mutta sitten välähti: KEVÄT!!! <3 Ihanaa, ihanaa! Valoa, lämpöä ja toivottavasti innostusta myös.

Kirjoittaminen on näet ollut hieman hyydyksissä, vaikka muuta puuhaa ei aivan järkyttävän paljon olekaan ollut. Tai siis ainahan sitä jotakin, mutta mihinkään äärimmäisen järkevään ja viisaaseen puuhaan en oikein ole viimeaikoina tarttunut.

Vaan ehkä on, niin kuin lukiolaisen vanhempainillassa varoiteltiin, että "ei ole hyvä ottaa kymmeniä ylimääräisiä kursseja, kun sitten uupuu. Ei myöskään pitäisi ottaa liian iisisti vain minimimäärää tunteja ja ripotella nekin sitten harvakseltaan neljälle vuodelle." Jälkimmäisessä tapauksessa on yleensä kai käynyt niin, että tekemistä on niin vähän, että sen vähänkin tekeminen on ollut ylivoimaisen vaikeaa.

Niin, kyllä joo. En tosiaankaan toimi sulavasti, jos taakka taittaa raajat lyttyyn. Ja jos on vaan pikkupuuhaa, niin senhän ehtii aina huomenna. Mutta kun sitä tekemistä tuntuu aina olevan liikaa tai liian vähän...

Joskus suorastaan inhoan kultaista keskitietä. Ruoka-aineita tulisi nauttia kohtuudella kaikkea, liikuntaakin pitäisi harrastaa sillain sopivasti, hymyilläkin voisi nätisti eikä hampaat irvessä. Kultahiput kaikkoavat tieltäni kuin olisin teflonpinnoitettu vaskooli ilman pohjaa ja tielläkin yleensä kävelen melkein ojan puolella, että hiukan arvaamattomampikaan kuski ei minuun osuisi.

Pöh. Kymmeniä vuosia sitten pitkänlaisen matematiikan lukeneena luulen, että seuraavalla tavalla minäkin osun teoreettiselle keskitielle: Ensin olen tai teen liikaa jotakin ja sitten olen tai teen liian vähän jotakin. Silloin keskiarvoksi tulee sopivasti jotakin! :)

No jaa, pääasia, että kevät tulee ja valo. Minä ja Nelli aiomme ottaa vielä hetken liian iisisti, ennen kuin kevätinnostus iskee. Toivottavasti se tosiaan iskee. (Tuo sininen ja karvainen on siis allekirjoittaneen keskivartalo virttyneessä villatakissa).

Lopuksi K-loru. K niin kuin kevät tai k niinkuin lintu, joka lauloi kevätyössä, vaikka tuskin oli kurmitsa. Ainakaan sellainen keskitien kulkijakurmitsa.


K

Kuuta kaunista katselivat
Kettunen ja kurpitsa.
Sillankaiteella istuivat,
lauloi metsässä kurmitsa.