Iik, ihan mahdottomat joulukortit

Toistan, iik!

Yritin kovasti saada aikaan 24 jouluista runoa, lorua, lyhyttä lorumaista mietelmää tai edes jotain, mutta ei. Viimeisen tilannekatsauksen mukaan lyhyehköjä joulujuttuja on nyt kasassa noin 10...ja nekin vasta raakapuristettuja versioita.

Eli tänäkään vuonna emme saaneet kasaan joulukalenterin vertaa lorukortteja. Huokaus.

Niin paljon kuin joulusta pidänkin, niin aiheena joulu on jollakin tapaa lamaannuttava. On olemassa niin paljon ihania joululauluja ja lausumia ja kaikkea, että tuntuu tosi vaikealta tyrkätä sinne väleihin omia kyhäelmiä. 

Esimerkki: 

Yritän virittäytyä joulutunnelmaan. Aivosolut tekevät työtä käskettyä ja päässä kumajaa enkeli taivaan höystettynä tiptap tiptap taustaäänillä. Hieman savuinen tuoksu alkaa leijua ilmassa ja hämärä tiivistyy. 

Räsähdys. 

Hämärä tiivistyy entisestään, kun jostakin ilmestynyt sulkapallomaila osuu olohuoneen lamppuun. Kissat juoksevat sähisten piiloon ja palohälytin alkaa soida. Riisikattilasta tuprahtelee savua ja esikoinen tulee tiedottamaan, että synkretismi on ihan turha juttu. Palohälytin sammuu rikkalapion avulla, kun jakkaraa ei heti löydy. 

Nuorimmaisen kännykkä viheltää sekunnin välein ilmoittaen tulevista viesteistä. - Täh, mikä ihmeen synkretismi? havahdun. 

Keskimmäinen tulee kotiin  kolmen kaverinsa kanssa ja alkaa pelata wiitä, jonka ääni on niin kovalla, että pojat joutuvat huutamaan pystyäkseen kommunikoimaan keskenään. Unohdan, mitä olin tekemässä. Ai niin, joulurauhaa, tonttuja ja muuta sellaista... 

Nyökyttelen mahdollisimman vakuuttavan näköisenä synkretisminvihaajalle, totta kai muistan kaikki toisen asteen yhtälön laskukaavat! Joo, viidennen asteen myös! Joo, totta kai osaan piirtää kuvan! (Haloo? Kuva viidennen asteen yhtälöstä? Siis miten?). 

Muistivihkoni peittyy paperinipun alle ja puolisoni ääni viekoittelee minua oikolukemaan lyhyen tekstin. 48 sivua ja olisi vähän kiire, kun toimistolla odottavat, ja se menee kiinni puolen tunnin päästä. - Olisi myös kiva, jos osaisit kääntää tämän yhden kivan kiinankielisen virren ruotsiksi. Hali. Pusi. Mä meen nyt. Ovi pamahtaa kiinni. 

(Ruotsiksi??? Viimeksi käytin ruotsia ylioppilaskokeissa noin 20 v sitten.) - Hetkinen, enhän mä osaa lukea kiinalaisia merkkejä! 

Joku ujuttaa syliini huovutettua reikäneuletta...eikun sehän onkin yhden onnettoman kaulaliinan alku. 1,5 cm ja risat. - Ei kiirettä äiti, kässää on huomenna vasta tokalla tunnilla. Sen tarttee olla valmis vasta tunnin lopussa. Kiva, kello on vasta puoli tuntia ohi nukkumaanmenoajan. Mutta, miten opettaa neulomista vasenkätiselle, jos itse osaa oikeakätisesti vain, oikein, oikein, oikein....pitäisi mennä käymään facebookissakin.

Niin, pääsyy saamattomuuteeni on siis se, että kaikki joulusanat on jo käytetty. Tähti, tonttu, joulupukki, poro, mämmi...ei ei mämmi, puuro, joulukuusi, joulurauha, kynttilä ja niin edelleen. Jos joku haluaisi lahjoittaa pari vokaalia konsonantteineen, niin olisin kiitollinen. Omat yritykset lähestyvät joskus suoranaista surkeutta. Joulusimppu -runo ei ole enää edes muistivihkon sivulla. Joulurotta on päässyt kortiksi asti. Luumukeiton joulusonaatti jäi ajatuksen asteelle, mutta himmelit hukassa on jo hiontavaiheessa... 

Pahoin kyllä pelkään, että Lillerii ja monet muut taitavat toivoa, että himmeli pysyy hukassa, eikä päädy lähi-, tai minään muunakaan, aikana kuvaa odottavien lorujen jonoon. :) 

Vaan jonakin vuonna minä saan kasaan ne kaikki 24 runoelmaa ja vielä yhden kiellon päälle! (Sen himmelijutun!)