10+1+1 lastenkirjaa omasta kirjahyllystä

Kevättä kohden mennään ja touhua riittää. Valmista on tullut aika vähän, mutta onneksi on tämä lastenkirjaviikko haasteineen! 

Nyt on pakko saada tehtyä pieni pala tekstiä alusta ihan loppuun saakka., joten tässä tulee kommentoitu lista aiheesta:

10 kirjaa omasta kirjahyllystä, joita joku tai jotkut lapsista ovat syystä tai toisesta lukeneet 

+ 1, jota kukaan ei ole lukenut 

+ 1, josta jokaisella lapsella on oma kappaleensa

1. Hill, Eric: Puppe -kirjat, Otava

Puppe on ollut osa kaikkien kolmen lapsemme elämää monet vuodet. Jo viime vuosituhannen puolelta asti. Kirjat ovat selkeitä, eivät lainkaan pelottavia ja niitä löytää hyvin myös Aasiasta. Oi sitä riemua, kun Guangzhoun rautatieasemalta löytyi kioski, jossa myytiin pehmeäkantisia Puppe-kirjoja, joissa oli läpät ja kaksikielinen teksti (kiina, englanti).

2. Parvela, Timo: Ella -kirjat, Tammi

Ensimmäisinä koululuokilla Ellat ovat olleet aivan ehdottomia. Opettajat ovat lukeneet niitä ääneen pienillä eka- ja tokaluokkalaisille, ja ilmeisen hyvällä menestyksellä. Meillä esikoinen luki kaikki siihen asti ilmestyneet Ellat, keskimmäinen lähes kaikki ja nuorimmainenkin ainakin viisi. Hyvä niin, olen Parvelalle kovasti kiitollinen, että lapset saivat edes sen alkuinnostuksen lukemiseen. Kun nyt tekisi vielä vaikka Edwinan angstivuodet -sarjan, että lukutaito säilyisi teini-iän ylitse. :)

3. McKee, David: Elmeri -kirjat, Mäkelä

Hyvänen aika, kuinka monta tuntia olemmekaan käyttäneet Elmeri -norsun puuhiin. Varsinkin asioiden etsimiseen. Ovat olleet suht kevyitä kantaa ja ottaa mukaan junaan tai lentokoneeseen. Runsain mitoin empatiaa ja löytämisen riemua.

4. Layton, Neal: Mammuttikoulu, Otava

"Mä vihaan kirjoja. En mä jaksa lukea 400 sivua yhdessä yössä!"

Mammuttikoulu pelasti päivän, kun nuori mies päätti luopua kirjoista aivan yleisesti, kun koulun vaatima kirjaraportti oli vielä lukemistakin vaille vaiheessa. Kirjana oli tosiaan monisatasivuinen nuorten klassikko, joka meinasi lannistaa poikasen ihan kokonaan. (En itsekään ollut kyseistä kirjaa edes ajatellut lukevani, mutta ymmärsin olla sanomatta sitä ääneen. :)

Paljon kuvia, vähän tekstiä ja kaiken kaikkiaan hieman pöhkö, mutta kokonaisuus ihan kunnon kirjan oloinen.

5. Disney: Satuprinsessat, Egmont-Kirjalito

Vanhoja tuttuja satuja reilusti lyhennettyinä. Iso teksti, kimaltavat kuvat ja Disneyn prinsessat. Mitä vielä voisi pieni prinsessa-ballerina kirjaltaan toivoa?

Ensimmäisiä kuopuksen itsensä lukemia kirjoja. 4-5v

6. Satujen taikamaailma, Egmont-Kirjalito

Sadut kolahtavat nuorimmaiseen edelleen. Tässä kirjassa sattui olemaan lisäksi kimallusta ja erittäin edullinen hinta.

7. Kurenniemi, Marjatta: Onnelin ja Annelin kootut kertomukset, WSOY

Kuopuksen mielestä paras kirja ikinä.

Kuullut open lukemana koulussa, lukenut itse iltasaduksi ja nähnyt elokuvan. Nyt pitäisi löytää samantyylisiä teoksia jostakin lisää!

8. Pilkey, Dav: Kapteeni Kalsari -kirjat, Tammi

Pojille, jotka eivät tahdo lukea. Itseäni nämä lähinnä ärsyttävät... meillä on melkein koko sarja englanniksi ja suomeksi.

9. Simon, Francesca: Häijy Henri -kirjat, WSOY

Hieman nuoremmille pojille, jotka eivät haluaisi lukea kovin paljon. Jossakin vaiheessa tuli televisiostakin häijyläisen seikkailuja.

10. Kiyohiko, Azuma: Yotsuba -kirjat, Punainen jättiläinen

Mangaa. Toivottavasti sarja jatkuu pitkään, että nyt entistäkin vastahakoisempi lukija pysyisi kirjojen äärellä. Mainittakoon, että kelpuutan sarjakuvatkin. Karviset, Jeret, Lassi&Leevi, Nemi. Kunhan lukevat.

Siis meillä pojat (nyt 13 ja 17 v) lukevat, kun on kuulema tosi hauska.

10+1: Rempt-Smit: Superkamut - Menoa ja metkuja Lehtomäessä, Lasten Keskus

Tämän ostin täysin kuvien ja ulkonäön perusteella. Otusten ilmeet ja kulmakarvat ovat kuin suoraan meidän perheen kokoontumisista otettuja. Kiitos vinkistä Lastenkirjahylly!

Kukaan ei ole vielä lukenut, mutta uskoisin että kaksi nuorinta tähän jossakin vaiheessa tarttuvat.

10+1+1: Gliori, Debi: Kulta pieni, WSOY

Ihana, ihana, ihana kirja. Kertoo, kuinka rakkaus säilyy, eikä mene minnekään.

Jokaiselle lapselle saatiin oma kappale, ja jokaista on luettu kovasti. Eipä sitä tule arjen syövereissä aina hempeiltyä tarpeeksi, mutta tässä kirjassa R-sana toistuu niin monta kertaa, että saattaa tarttua sanavarastoon aika pysyvästikin. Ilpo Tiihosen suomentama!!!

Huh, olipa uuvuttavan puuduttavaa selostusta. Vaan huomasinpa useita asioita, joita voin kauhistella viikon aikana.

• Vaikuttaako kansi (ja hinta) liikaa omiin ostopäätöksiini? Kyllä, kimallus, bling-bling ja höpsöt kuvat jyräävät! Unohtuu kotimaisuus, klassis-taiteelliset ansiot ja vakavat aiheet.
• Miten kannustaa eri-ikäisiä lapsia lukemaan, jos eivät omasta mielestään ole lukijatyyppejä? Huomaan, että omaan aiheesta hämäriä mielipiteitä...mielestäni jopa Simonin kissa (nollaa lähestyvine tekstimassoineen...) on parempi kuin ei kirjaa lainkaan. :)
• Miksi ihmeessä en osta enempää kirjoja? Onko hinta tosiaankin suurin este?
• Mistä tunnistaisin kivat (kyllä, vaikka joidenkin kirjoittajien mielestä "kiva" on ruma sana, niin haluan lapsilleni nimenomaan KIVOJA kirjoja) kirjat?
• Tosiaan, satuja ja sarjoja riittää. Hmm...ehkä pitäydyn liikaa tutussa ja hyväksi havaitussa?