Kirjoja lapsuudestani -sarjojen vetovoimaa?

Kiitos Sininen keskitie -blogin Bleuelle, joka on jaksanut ihailtavan innokkaasti vetää blogien lastenkirjaviikkoa eteen päin! Tässä toinen jotenkin aiheisiin liittyvä postaukseni vastauksena haasteeseen.

Tuntuu siltä, että lapsena luin koko ajan ja mitä tahansa Rupikonna Ruupertista (Ole Lund Kirkegaard) Lastenkamaripakinoihin (Kyllikki Mäntylä), mutta jos nopeasti mietin, niin usein kirjastosta päätyi mukaan kirjoja, joille oli hyllyssä jatkoa tai ainakin saman tekijän samanoloisia kirjoja.

Ja hyvänen aika, olenko tuon jatkuvuuspiirteen jotenkin tiedostamatta siirtänyt omille lapsilleni?

Lapsiparat ovat ensin saaneet tutustua Puppe, Tomppa, Maisa, Elmeri ja Barbapapa
-kirjoihin.

Sitten ollaan edetty Reuhurinteisiin, Konsta-sarjaan, Elloihin, Risto Räppääjiin, Onneliin ja Anneliin, Sihiksiin ynnä muihin.

Tällä hetkellä yksi lukee Terry Pratchettejä, joita kyllä onneksi riittää ja toinen Percy Jackson -sarjaa. Kolmas on onneton, kun OnneliAnnelit on jo luettu ja vastaavaa pitäisi löytyä tilalle.


Ja mitä aikoo äitinsä? Johdattaa tytön Anni Swanin tai Astrid Lindgrenin luokse.
Tai Frances H. Burnettin... oi, kun Pikku prinsessa on ihana. Toivoin kauan, että omastakin naapuristani olisi karannut apina huoneeseeni. Ja Ram Dass oli, ja taitaa vieläkin olla, minulle "tosielämän" vastine lampun hengelle. <3

Tässäpä vielä lista, joka kiinnostaa ainakin itseäni. :)

Sarjat/kirjailijat, jotka olen lapsena kahlannut läpi (luullakseni) kokonaan:

1. Viisikko (Viisikko aarresaarella oli ensimmäinen kokonainen kirja, jonka luin ihan itse)
2. SOS
3. Salaisuus
4. Arvoitus
5. Seikkailu
Huh, aika hurjaa, että nuo kaikki ovat yhden ihmisen teoksia. Kiitos Enid Blyton!

6. 3 etsivää (Hitchcock! Tässä vaiheessa tuhahtelin tytöille, jotka lukivat TYTTÖkirjoja...huokaus sentään)


7. Anni Swan (Iiris rukasta, Tottisalmen perillisen kautta Saraan ja Sarriin)
8. Anni Polva (Tiina-kirjat, ja vanhempana kaikki muut)
9. Mary Marck
10. Rauha S. Virtanen

11. Astrid Lindgren
12. Frances H. Burnett
12. Louisa M. Alcott
13. L.M. Montgomery

...ja monta muuta, jotka eivät tällä sekunnilla tule mieleen.

Satukirjat lainasin kaikki, mitä omassa kirjastossa oli ja useampaan kertaan!

Lisäksi Tuija Lehtisen kirjoja luin monen monta vuotta alkaen "joka kimma sen tietää" -kirjasta, joka oli juuri sillä hetkellä ensimmäinen ei-ahdistava nuortenkirja, johon olin tarttunut. Mirkka -sarjakin hujahti hetkessä.
Edelleenkin olen fani ja luen, mitä käsiini tipahtaa. (Huom. en ymmärrä, miten ihmeessä olen pienessä mielessäni jaotellut nuorten kirjat ja tyttökirjat eri lokeroihin. Ja millä ihmeen perusteella. Pikku naisia = tyttökirja, Mirkka ja riparikesä = nuorten kirja).

Ihmettelen vaan, että miksi sarjat minua niin houkuttelevat? Onko se vaan ulkonäköseikka, että kirjahylly näyttää kivalta, kun on vieri vieressä samankokoista, toisiinsa sointuvaa kirjaa? Vai ajatteleeko alitajunta, että kirjan on oltava hyvä, kun sillä on seuraajia? Tai niin, että jos kirja miellyttää, niin sille on jatkoa ja saa elää samassa ihanassa maailmassa pitkänkin aikaa? Tai jotain ihan muuta... Hieman haastetta esikoiskirjailijalle, joka kai yleensä tulee esiin yhden kirjan voimalla. :)

Myönnän, että tykkään kovasti, jos kirjahyllyssä on yhtenäisiä rivistöjä. Tosin niitähän syntyy myös hankittaessa eri kustantajien sarjoja, joissa usein on monia eri kirjoittajia. Vaan mielelläni kyllä vietän myös aikaa yhdessä hyväksi todetussa mielikuvitusmaassa ja valitettavankin nihkeästi hyppään mihinkään uuteen mukaan.

Tajunnan avartamisessa on muiden mietteistä kovasti apua. Olenkin innolla lukenut melkein kaikki Blogien lastenkirjaviikon haasteeseen osallistuneet postaukset, ja löytänyt uudelleen jo monia hieman syrjään jääneitä lapsuuden suosikkejani ! Huomenna kirjastoon! Ja viikkohan jatkuu vielä! Ja vielä mahtuu yksi huutomerkki!