Kevätkiireitä ja kesätuleeoloa

Aika harppoo niin, että en meinaa edelleenkään pysyä menossa mukana. Juurikin viikonloppuna "ilahdutin" yhtä synttärisankaria ilmoittamalla, että 30 v on uusi 40 v... (piti kai sanomani 20 eikä 40?)

Vaikka olin saanut aktivoitua runsain määrin apujoukkoja osallistumaan toukokuun kolmen viimeisen viikon rientoihin, niin puuhaa riitti silti. Kotikin on sen näköinen ja joulukuusi odottaa edelleen poistamista. Vaan kohtahan olisi juhannuksen ja kokkojen aika. Olen saanut nauttia voimistelusta, nokkahuilumusiikista, musiikkiopiston bändin keikasta, housetanssi-, street-, locking- ja vogue esityksistä, kitaramatineasta, streettanssin SM-kisoista, kevätkauden päättäjäisistä, baletin kevätnäytöksestä ja vaikka mistä, mikä ei yhdellä kertaa edes mahdu muistiyksikkööni. Ainakin yksi pianosoittelo on vielä tiedossa. Kirjoittamisinto on teoriassa ollut korkealla, mutta käytäntö on laahannut nollan tuntumassa.

Ja totta kai vilkuilin sivusilmällä jääkiekon finaalipeliä, esittäen, että ei kiinnostanut yhtään, ja että ymmärsin tuomareita, kun "ihmisiähän hekin vain ovat"...

Kuten huomaatte en kitise pimeydestä ja synkästä säästä! Kun en voi! Oi ihana aurinko (aurinkovarjo), sininen taivas ja lempeä kevättuuli. <3 Sääennusteen mukaan huomisesta alkaen voisin taas palata raiteilleni, mutta nyt vielä huokailen tyytyväisenä. :)

KESÄTULEEOLO

Suvituulen haistan

maistan mansikoita.

Pieni pilvi tuo

luo ilon aallokoita.

Kevään kukkanen

KUKKA

En oo mikään hento kukka,

kun on varsi terästä.

Jumppaan, humppaan, juoksen lujaa.

Putoo kirvat perästä!

KEVÄISIÄ(KIN) KUULUMISIA

 Pääsiäisen odotus alkoi hurjassa flunssassa. Levitin huonoa tuulta paavo pesusienihousuihini sonnustautuneena ja pidin pipoa päässä aamusta iltaan. Tarpeeksi kireänä se auttoi pitämään nestemäiseksi muuttuneet aivoni kutakuinkin kasassa, vaikka ne sitkeästi yrittivätkin virrata ulos niin silmien kuin korvienkin kautta. Nenästä en sano muuta kuin, että se on yllättävän kiva kapistus...tyhjänä.

Jopa Albert (tuo kuvan karvakasa) antautui angstin valtaan ja tyytyi tuijottelemaan keittiön ikkunasta ulos leuka suomirokkia soittavaan radioon nojaten.

Kaikki kurjakin onneksi yleensä loppuu aikanaan. Flunssakin. Luulin, että sitten olisin blogissa joka päivä ihmettelemässä maailman menoa, mutta olin laskenut hieman väärin ajan, jonka valtakunnallisten voimistelukisojen järjestelytalkoisiin osallistuminen vie. 102 joukkuetta (Oulu-Helsinki väliltä), joissa jokaisessa noin 10 nuorta tyttöä (10-12v). Kaksi päivää musiikkia, tuhansia ihmisiä (erakkominuuteni ei palaudu ikinä ennalleen), riemunkiljahduksia ja ihania voimisteluesityksiä veivät yllättäen kokonaisen viikon ja vielä pari päivää ennakkovalmistautumisen ennakkovalmistautumista. :)

Vaan sekin on jo ohi. Huh, kun aika ottaa kummia harppauksia!

Koulustakin tuli jo toukokuun erikoispäivien lista, joten kalenteri komeilee paljon muistamista vaativaa, mutta mukavaa asiaa. Harrastusryhmien kevätesitykset vierähtävät myös käyntiin heti vapun jälkeen.

Vaan onpa ihanaa kun on kevät ja kesää odotellaan!

  

AAVE JA SEN HAAVE

Aaveella on haaveena sellaista,

että saisi asua mökkiä villaista.

Huoneita olisi satoja, tuhansia!

Pihalla kukkisi hassu hortensia, 

ja kotikuusen oksalla istuisivat

Villi ja Kevät,

                           - pienet lentävät siilit.

Aurinkoenergiaa ja kissantassuja

Aamuinen aurinko huijasi minut kävelylle. Keittiön ikkunassa oleva lämpömittari oli juonessa mukana, ja niin astelin ulos valmiina imemään itseeni aurinkoenergiaa. 

Hah. Tuulta ja jäätä ja kylmää! Olisi pitänyt arvata, kun aamuyön laulajalintukin oli pitänyt vain hillittyä mekkalaa. Kuka sitä käheällä kurkulla saisikaan ihmiset hereille? Onneksi oli toppatakki ja huppari päällä. Molemmista huput korville ja vielä pipo päähän, niin tarkenin tunnin puistonpenkkikiertueen tehdä. 

Laiska perusluonteeni vetää minua automaattisesti kohti istumapaikkoja, vaikka se pahasta onkin. Mutta jos etenee penkiltä toiselle, niin saa liikuntaakin. :) 

Lenkin jälkeen töihin! Huomasin, että kirjoittaminen ei ollut takkuillut välttämättä vain unisten silmien vuoksi, vaan silmien ja kuvaruudun välissä oli ihan fyysinenkin este. Albert oli hetkeksi heittänyt rentoutumisen sikseen ja innostunut tekemään korjauksia teksteihin...

Kissoista on ollut muutakin hyötyä jälleen kerran. Lukiolaisen piti tehdä kotona fysiikan lasku valitsemastaan aiheesta. Arveli, että olisi mukava laskea, minkälainen paine kohdistuu ihmisen jalkaan, jos kissa sipsuttaa sen yli pelkillä kynsillään. Lieneekö muistellut jotakin omakohtaista kokemusta.

Sitten yritettiin saada kuva kynnestä (tehtävään liitettäväksi). Albert oli ehtinyt jo iltalepomoodiin, eikä tassuista löytynyt muuta kuin karvoja, vaikka kuinka etsittiin ja kutiteltiin varpaiden välejä.

Nelli taas antoi kynnestä heti, kun alettiin räpeltää tassujen kanssa.

Hetken mietinnän jälkeen fyysikonalku päätti vaihtaa kynsien tilalle koko tassun (arvion), ja tyytyi suorittamaan mittauksia kunnioittavan välimatkan päästä.

Muutos kannatti. Tehtävä oli valmis ja lähetetty opettajalle klo 23.51. Aikaa oli jäänyt siis ylikin, huimat yhdeksän minuuttia. 

Tällä kertaa oli siis viisasta olla roikkumatta omassa hyvässä ideassaan kuin liiman kanssa leikkinyt iilimato, mutta en silti ota tapahtuneesta opikseni, vaan yritän aina tilaisuuden tullen mennä tiilimuurista läpi vaikka siitä kuinka pääsisi ympäri ämpäri ja ohikin. :) Luulisin.

Aurinkoisen jääräpäisin terveisin ja LÄMPIMÄN kevään avosylin tervetulleeksi toivottaen, 

Riimis

Keskitien kulkijakurmitsa?

Heräsin maaliskuun 1. päivän aamuna klo 4.55 siihen, että jokin lauloi yön pimeydessä. Olin varma, että se on jonkun kännykkä, joka elää omalla aikavyöhykkeellään, mutta ei. Lintu sen täytyi olla, koska a) ääni tuli ulkoa ja b) kissat istuivat sulassa sovussa ikkunalaudalla katselemassa toiveikkaasti läheisen vaahteran latvaa.

Olen kuullut yölaulajista, mutta oikeastiko linnut laulavat pimeänkin aikaan? Myönnän, olen umpibetoninen kaupunkilainen, enkä tiedä luonnonihmeistä juuri mitään.

Ensin herätys ärsytti, mutta sitten välähti: KEVÄT!!! <3 Ihanaa, ihanaa! Valoa, lämpöä ja toivottavasti innostusta myös.

Kirjoittaminen on näet ollut hieman hyydyksissä, vaikka muuta puuhaa ei aivan järkyttävän paljon olekaan ollut. Tai siis ainahan sitä jotakin, mutta mihinkään äärimmäisen järkevään ja viisaaseen puuhaan en oikein ole viimeaikoina tarttunut.

Vaan ehkä on, niin kuin lukiolaisen vanhempainillassa varoiteltiin, että "ei ole hyvä ottaa kymmeniä ylimääräisiä kursseja, kun sitten uupuu. Ei myöskään pitäisi ottaa liian iisisti vain minimimäärää tunteja ja ripotella nekin sitten harvakseltaan neljälle vuodelle." Jälkimmäisessä tapauksessa on yleensä kai käynyt niin, että tekemistä on niin vähän, että sen vähänkin tekeminen on ollut ylivoimaisen vaikeaa.

Niin, kyllä joo. En tosiaankaan toimi sulavasti, jos taakka taittaa raajat lyttyyn. Ja jos on vaan pikkupuuhaa, niin senhän ehtii aina huomenna. Mutta kun sitä tekemistä tuntuu aina olevan liikaa tai liian vähän...

Joskus suorastaan inhoan kultaista keskitietä. Ruoka-aineita tulisi nauttia kohtuudella kaikkea, liikuntaakin pitäisi harrastaa sillain sopivasti, hymyilläkin voisi nätisti eikä hampaat irvessä. Kultahiput kaikkoavat tieltäni kuin olisin teflonpinnoitettu vaskooli ilman pohjaa ja tielläkin yleensä kävelen melkein ojan puolella, että hiukan arvaamattomampikaan kuski ei minuun osuisi.

Pöh. Kymmeniä vuosia sitten pitkänlaisen matematiikan lukeneena luulen, että seuraavalla tavalla minäkin osun teoreettiselle keskitielle: Ensin olen tai teen liikaa jotakin ja sitten olen tai teen liian vähän jotakin. Silloin keskiarvoksi tulee sopivasti jotakin! :)

No jaa, pääasia, että kevät tulee ja valo. Minä ja Nelli aiomme ottaa vielä hetken liian iisisti, ennen kuin kevätinnostus iskee. Toivottavasti se tosiaan iskee. (Tuo sininen ja karvainen on siis allekirjoittaneen keskivartalo virttyneessä villatakissa).

Lopuksi K-loru. K niin kuin kevät tai k niinkuin lintu, joka lauloi kevätyössä, vaikka tuskin oli kurmitsa. Ainakaan sellainen keskitien kulkijakurmitsa.

K

Kuuta kaunista katselivat

Kettunen ja kurpitsa.

Sillankaiteella istuivat,

lauloi metsässä kurmitsa.