21. luukku: Vielä pitää odottaa

Esikoinen nukkuu tyytyväisenä, kaksi nuorempaa loikkivat pimeään aamuun koulun joulujuhlaan katsomaan Tinasotamies -näytelmää (toisella on siinä pieni roolikin balettinukkena, joka vuosi koulun neloset, kasit ja lukion ekat tekevät ihanan satunäytelmän) ja mieskin näyttää olevan taas sohvankulmalla töitä tekemässä.

Maailma on siis mallillaan, mutta vielä pitää hetki odottaa jouluaattoa. Ja pakkasta. Minun joulunodotuksessani menee jo päivät sekaisin ja edelleenkin toivon (lapsilta salaa), että ilmaantuisi pari lisäpäivää tuohon maanantain ja tiistain välille. Vaikka ne välipäivät!

Meillä on muutenkin erilaisia joulunodottajia. Osa hieman kärsimättömämpiä ja osa puuhailee tyynesti omiaan ja silittelee välillä kissoja. Tai, no...kaikki meillä silittelee välillä noita karvakasoja. Ovat niin pehmeitä ja stressittömiä. :)

20. LUUKKU

Kuvassa on Ludvigin pikkusisko Höpönassu.

LUDVIG TAHTOO JOULUN

Tahdon joulun tänne heti!

Missä viipyy pukin reki?

Ludvig pomppii tasajalkaa:

Milloin? MILLOIN? Joulu alkaa?  

JOULUNODOTUSTA

Odotan, odotan,

joulua odotan.

Piilotan aikaa maton alle,

     kissan viiksiin

             ja nutturalle

                              käärin minuutit.

Odotan joulua.

Odotan, odotan!

16. luukku: Tule jo!

Viimeinen koulumaanantai tänä vuonna! 

Lapset eivät välitä suloisesta (eivätkä epäsuloisesta) sekamelskasta, puuttuvista jouluruuista, eivätkä kovin paljon enää lahjoistakaan (paitsi, jos niitä ei olisi yhtään minkäänlaisia). Vaan iloitsevat mahdollisuudesta nukkua myöhään tai valvoa myöhään. Heräävät kyllä lomilla yllättävän aikaisin kouluaamuihin verrattuna, mutta ovat sen verran isoja, että eivät välttämättä herätä vanhempiaan, elleivät joudu satunnaisesti iskevän joululauluinnostuksen valtaan. Silloin soi joko piano, kitara, huilu, nokkahuilu tai rummut tai näiden yhdistelmä tai jostakin löytynyt helistin, triangeli tai muu ääntä tuottava härpäke, ja usein lisäksi joku/jotkut laulaa/laulavat kovalla äänellä mukana.

Kissoja hirvittää ja ne mönkivät tyynyn alle piiloon välittämättä siitä, onko minun pääni tyynyllä vai ei.

Meillä alkaa siis olla jouluinnostus huipussaan, ja myönnän, että itsekin odotan kovasti muutamaa aikataulutonta päivää. Joskus ollaan oltu jopa täysin ilman tietokonetta, mutta se tuntuu juuri nyt aika extremeltä ja aiheuttaa ahdistusta ainakin näin etukäteen ajatellen. Vaan pakko ei ehkä olisi koneella käydä, jos ei huvittaisi. <3

16. LUUKKU

JOULUNODOTUSTA

Joulu, joulu, tulla saa,

vaikka traktorilla.

En mä jaksa odottaa,

on hermot rusetilla.