Aiemmat jutut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste riimikirppu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste riimikirppu. Näytä kaikki tekstit

torstai 15. toukokuuta 2014

Riimejä ja liikunnan iloa!

Voisiko runoilija (= wannabe runoilija/kirjailija /hörhelöinen) ihanampaa iltaa toivoa? 

Vantaan voimisteluseura oli nimennyt yhden kevätesityksistään Riimikirpun mukaan, ja jokainen näytöksen esitys liittyi aina yhteen runoon. Tuossa vieressä on toukkarunon esiintyjäjoukkoa, joka hoiti myös kahvipistettä. Hilpeyttä herättävää väkeä, eikö vain. :)

 En tiedä, mitä odotin, mutta ilta ylitti odotukset! Suuret kiitokset VVS:lle hauskasta ajatuksesta ja todella hienosta toteutuksesta. Esiintyjät taisivat olla seuran nuorimmasta päästä. ja liikunnan ilo oli todella käsin kosketeltavissa. Lavalla nähtiin monen muun lisäksi niin ampiaisia vanhempineen, kissoja, toukkia, haituvia kuin metsätähtiäkin.

Ja voi, minkä juontajatähden esitys olikaan saanut. Ronja 8v, suorastaan sädehti ja lausui runot, niin että en vieläkään voi sitä ihan ymmärtää. Minun tekstejä ja miten ne voivatkin kuulostaa noin, noin...kivoilta. :) Itse en olisi uskaltanut mennä edes lavalle, kun yleisöäkin oli niin että osa seisoi tai istuskeli rappusilla, kun ei istumapaikkaa löytynyt. Itsekin seisoin ihan viimeisellä rivillä, kun ehdin paikalle viime tingassa. Tuo musta alue vasemmalla olevan kuvan alalaidassa koostuu pimeydestä ja katsojien päistä. Pieni, loistava piste on Ronja, jolle vielä kerran kiitos huimasta elämyksestä. Tytöstä varmasti kuullaan vielä. <3

Niin, ja suuri yleisömäärä (noin 300 hlöä?) selittyy nuorten urheilijoiden vetovoimalla. Monta suurta ryhmää ja kaikilla aktiivisesti osallistuvat tukijoukot. Oikealla ruuhkaa näytöksen päätteeksi.

Tässä kukkanen lopun väriläiskäksi ja kiitokseksi kaikille esiintyjille. Ja teille, jotka jaksatte näitä hehkutuksia lukea kovasti ärtymättä. :)


Täällä hyrisee onnellisena yksi kirppu villaisessa pipossaan. Joo, taas jokin tauti kuvittelee iskevänsä kimppuun, mutta ei onnistu tällä kertaa. Hunajapurkki ja letillinen valkosipulia ovat aivan käden ulottuvilla!

Ja tadaa: vielä mahtuu mukaan pakollinen, päivityksen loppuruno. Sanan hippo tilalle voi hyvin vaihtaa "kirpun", äidin tai ihan minkä vaan. Ja mutakylpyynkin löytyy useita vaihtoehtoja. Ehkä se voisi käydä jopa sisäisen hunajakylvyn metaforasta. Se ei vaan taida olla kovin yleisesti tunnettu...


HIPPO

Mutakylpy kaunistaa
hipon iloiseksi saa.
Hip hop hoppeli pop!
Kuplat laulaa:

pop pop pop.

Jaahas, blogger on päättänyt, että runo kuin runo, niin viimeinen rivi leijuu irrallaan. Kiva, ei riitä, että sisäiset sensorit toimivat, nyt ne ovat laajentaneet pätemisaluettaan automaattisen muotoilunkin saralle. -.-


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Riimikirpun joulukalenteri 1. luukku

Monen, monen ihanan blogin innoittamana (ja kun ei kortteina vielä tämä onnistunut) yritän joka päivä jouluun asti käydä lisäämässä tänne jonkin uuden tai vanhan jouluisen säkeen. Tahto on kova, ja niin ovat taustajoukkojen kengänkärjetkin, joten yritys saattaa jopa onnistua.

Ja koska joulun odotuksessa on mukana myös Riimikirpun innoikkain joulufani, Ludvig, niin hieman toisenlaisiltakaan riimeiltä ei voida välttyä.


Intoa, iloa ja ihanaa joulumieltä kaikille!


1. LUUKKU



LUDVIG PIPARIPUUHISSA

Piparista seinä,
piparista katto.
Piparista tehdään myös ruttuinen matto.

Ja älä kerro muille, ettei ne naura:
piparista tehdään myös...pölypallolauma!



perjantai 15. marraskuuta 2013

Huominen taisi siirtyä useamman kerran päivällä eteenpäin

Hei,

Vuosi meni aika nopeasti miettiessä, että mitäköhän sitä huomenna kirjoittaisi... Edellinen postaus taitaa olla aika jouluinen ja vuosimallia 2012, joten ehdin juuri ajoissa. Nythän on vasta marraskuu! Vuosikin vasta 2013. En huomioi lainkaan lasten joulukalenterikekoa, joka uhkaa vyöryä näppäimistön päälle, sillä jouluun on reilusti yli 24 päivää. Keskityn ihan muuhun.

On Riimikirpun väki sentään jotakin tehnyt pitkän hiljaisuuden aikana. Koko joukko ja paljon niin vapaaehtoisia kuin ei-ihan-niin-vapaaehtoisia apulaisia osallistui Helsingin kirjamessuille 24.10.-27.10.2013. Aluksi tapahtuma suorastaan kammotti, kun sekä allekirjoittanut, että LilleRii ovat molemmat sellaisia kannonkolossa tai muussa hämärässä ja rauhallisessa paikassa viihtyviä henkilöitä. 

Vaan messut yllättivät! Osastollamme kävi hurjasti ihmisiä, monet jopa ostivat lorupusseja kortteineen, hernepusseja ja kirjojakin. Lisäksi kaikki ohikulkijat ja ihmettelijät tuntuivat olevan hyvällä tuulella ja hymy oli herkässä. Tosin, kuka voisi olla hymyilemättä nähdessään näin kauniin naaman?


Kiitos Tiina P:lle, joka loi ohjeista (söpö, karvainen ja halattava, ei pelottava) ihanan otuksen. Halinen on kyllä huippu! Laji lienee halipöllö. :)