Olin juuri hätistelemässä isompia kirppuja ovesta ulos koulutielle, kun jokin pehmeä hipaisi paksun flanellikerroksen peittämää säärtäni. Ei mitään kissamaisen pehmeää vaan jotakin isoa ja sileää...käännyin, kiljaisin! ....ja halasin. Itsenäisyyspäivätanssipäivään herännyt tyttökirppunen oli päättänyt kietoutua suureen,ja sileäkarvaiseen torkkupeittoon aamupalan ja hiustenlaiton ajaksi.
- Turha pukea hienoja vaatteita, kun sä äiti kuitenkin sotket ne.
Joo-o. Pian olivat unohtuneet ne viimeöiset tuskanminuutit, kun yritin saada kymmeniä strasseja pysymään hetken paikoillaan, että olisin saanut ne silitettyä kiinni nätiksi kuvioksi juhlamekon piristykseksi. Kesti valitettavan kauan, ennen kuin ymmärsin piirtää kuvan ja alkaa liimailla kimalluksia yksitellen. (Turha lienee mainita, että en harmikseni ole kätevä käsityötyyppi.) Lopputulos oli kyllä hieno. Kimaltava. :)
Jännittävän nutturankin sain tytölle kasattua netistä löytyvien ohjeiden avulla. Siitä sojottaa hapsuja ihan joka suuntaan, ja itse näyttäisin siinä mutanttiharakan karvaisilta varpailta, mutta pikkuiseni pyörähteli peilin edessä somana kuin pääskynen! Niisk. Nätti nuori neitonen.
(Huom. Tämä oli siis onnistuminen! Terveiset heille, jotka kysyivät, enkö koskaan raportoi onnistumisista.)
Lintulinjalla myös luukuissa:
3. LUUKKU
TILHI
Tilhi talsii tomerasti.
Sylissä on marjalasti!
Siivet täynnä ei lintukaan lennä,
jalan täytyy tilhin mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi tässä: