Aiemmat jutut

maanantai 2. joulukuuta 2013

Joulurauhaa

Koti kaaoksen kourissa, lapsilla kutakuinkin miljoona eri jouluesitystä tai muuta tapahtumaa. Nelosluokkalaisella itsenäisyyspäivätanssit Finlandia-talolla, ja puku kaipasi vielä kimallusta. Kengät sentään on. Kampaus pitäisi myös päättää, sillä H-hetki on jo huomenna! Pari työjuttuakin pitäisi vielä hoitaa. Ai niin, ja ne joulukortit! Missä se osoitekirja olikaan...

Kaveri on hankkinut jo kaikki joululahjat ja minä vasta sain etsittyä kaikille kasan pitkiä kalsareita. Jouluruokia ei näy, paitsi pakastimessa, kun siellä on paketillinen viimevuotista piparitaikinaa. Kaiken lisäksi yöllä tuuli ja narisi niin, että väki heräili vähän väliä kyselemään, joko on aamu. Nyt vähän väsyttää. Joko pikkukirppuja hirvitti, kun perheen pää on matkoilla ja kodin turvallisuus on kahden kainalossa öitään viettävän kissan harteilla tai sitten tuuli ulvoo samalla nuotilla, kuin millä minä veisaan milloin mitäkin herätyslaulua. Yleensä sienikirjaa kohdasta nuijakuukunen ("pieni, syömäkelvoton sieni"). Eli heräämisen syynä lienee joka tapauksessa ollut silkka kauhu...

Mikä järkyttävintä, niin nyt on jo joulukuun TOINEN päivä! Enhän minä ehdi millään kaikkea, mitä olin haaveillut, ennen kuin lapset ovat saanet kaikki kalenteriluukut avattua. Olisi ollut kerrankin kiva saada  kaikki kylpyhuoneen kaakeleiden välit pestyä vanhalla hammasharjalla. 


2. LUUKKU


KYNTTILÄ

Hyvä sydän kynttilässä
antaa valon hämärässä.
Pelota ei enää lain.
Rauhan jouluuni mä sain.




2 kommenttia:

  1. Minulla on ihan samanlaiset fiilikset. Olisi niin paljon tehtävää.
    Tää on sitä aikaa, kun en kestä katsella aikakauslehtiä, koska niissä on upeita kuvia jouluasuisista kodeista ja ihmisistä
    Yritän lohduttautua ajattelemalla, että ihanaa, kun on lapsia, jotka käyttäytyvät kuin lapset ja ovat terveitä ja iloisia. Viis pienestä sotkusta ja muutamasta pölyhiukkasesta. Eläkkeellä sitten on aikaa siivota sydämensä kyllyydestä.
    Anneli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anneli,

      :) Oi, juuri niin. Olen kotoisesta sekasorrosta suorastaan kiitollinen, kun periaatteessa kaikki on hyvin. On murheista mukavimpia se, että koti ei ole audio-visuaalisesti (nyt joku yrittää harjoitella pianokappaletta formulanveroisella vauhdilla) edustavassa kunnossa. :)
      Mutta, jos jossakin vaiheessa meillä on, hetkellisesti, hurjan siistiä (edes ihan pieni kohta, ja melko siisti riittää), niin laitan kuvan. Ihan vaan itsenikin iloksi, jotta sitä voi sitten tulevinakin vuosina ihailla.

      Poista

Kommentoi tässä: